Treeniä on ollut kohtuullisesti, lepoakin sopivasti. Kesäkuussa olimme Niinu-Liina Linnan iltakoulutuksessa ja Elina Jänesniemen koulutusviikonlopussa. Elinan koulutuksessa oli teemana kepit ja kontaktit ja Moccahan kepitteli anturansa puhki Hitti-areenalla . Onneksi aika nopsaan iho palautui. Ihan huippua joka tapauksessa päästä näiden huippujen koulutuksiin! Ne on niin pro .

Agilityn SM-kisoissa edustimme JANKK:a joukkueessa. Tehtiin oikein hienoa rataa kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka. Sain sitten käännettyä Moccan sen oikean putken pään ohi sinne väärään. Muuten mukava reissu ja kokemus, ehkä seuraavan kerran olen viisaampi ja kokeneempi. Sunnuntaina ajelin vielä katsomaan kisoja, kun melko lähellä olivat.

Juhannuksesta alkoi loma . Jussia vietimme Jämsässä perinteisin menoin. Seuraavana viikonloppuna otimme suunnaksi Varsinais-Suomen, Kaarinan ja Kustavin. Kaarinassa pääsimme mukaan Nadador-kennelpäiville agin ja virekoulutuksen merkeissä. Mocca oli helppo leikitettävä ja hyviä ohjeita saimmekin Teivaisen Elinalta vireen hallinnasta saalisleikin keinoin. Siitä jatkoimme Kustaviin vaarin ja Ailan "mökille", joka on kyllä lomaparatiisi Suomen mittakaavassa.

Veeti Einari lähti seuraavaksi viikoksi ilman isiä ja äitiä Prahaan salibandyturnaukseen. RuRu Gold -99 toi pojan kotiin voitettuaan turnauksen lähestulkoon näytöstyyliin. Hienoa pojat!!! Tällä välin äityli ja isukki pistäytyivät pikavisiitillä Tallinnassa ja pelasivat golfia ja harrastivat agilitya mm. Agirodussa. Agirotu oli mukava tapahtuma illanviettoineen, eikä vähiten hyvän seuran ansiosta , vaikkei tuloksilla ollut retostelemista silloinkaan. HYLlyjä ja kai yksi 5 ja 10.

Mocca käväisi luonnetestissä omalla kentällä saaden moccamaisen arvion ja 95 pistettä. Tulos ei erityisemmin ihmetyttänyt, ainoastaan taisteluhalua olisin kuvitellut olevan enemmän. Näin tällä kertaa kuitenkin.

Riinan luona ehdimme käydä seuraavalla viikolla ja pääsimme Vuorelan Lotan koulutukseen nimpparisunnuntaina. Lotta oli tosi jees kouluttaja, suosittelen Lottaa(kin) . Juvalla pistäydyimme seuraavalla viikolla. Yhtään punkkia ei tarttunut matkaan eikä myöskään ongenkoukkua Virtasen takalistoon, kuten viime vuonna. Säästyimme siis yölliseltä taksiajelulta Mikkelin ensiapuun . Omissa kisoissa 30.-31.7. en kisannut, oli hiukan motivaatio hukassa, kun Agirodussa ei mikään onnistunut. Olin vaan hommissa ja sainkin viikonloppuvieraiksi Katjan, Lotan ja Tommin .

Elokuussa alkoi työt. Rapujuhlia ja muitakin kekkereitä on juhlittu. Lisäksi olen saanut seurata PM-agia Liedossa, Janitan (ja joidenkin muidenkin) radat olivat jälleen ihokarvat pystyyn nostattavia. Huippua!!

Syyskuussa tiedossa treeniä (Suoknuutin Jaakko ja Rannikon Timo näillä näkymin) ja vähän kisaakin. Ja Virtasen pikkuveljen eli Eppu-sedän 40-vuotisjuhlat . Lokakuun isoin juttu on matka Ranskaan agilityn MM-kisoja seuraamaan. Näitä ja syyslomaa odotellessa .

Tytöt vielä näyttävät miten peltolenkin lopuksi häivytään pölypilveen.

PS. Jestas, ihan meinasi unohtua! Mocca tykitteli nollavoittoon Tampereella ja sai ekan SERT-A:n .

On se <3. Kiitos Monalle ja Sannalle tsempityksestä ja kuvauksesta!

Kevät oli työrintamalla normihektinen. Harrastuspuolella samaan tyyliin, Mocca kisasi kakkosissa  Hyvinkäällä, Liedossa, Kaisin kanssa Lempäälässä, Riihimäellä ja omissa kisoissa pääsiäisenä vaihtelevin tuloksin. Omissa kisoissa saatiin toinen luvanolla ja kolmas luvanolla I-HAH:n äitienpäiväviikonlopun kisoissa. Näin ollen Mocca kisaa jatkossa medi3-luokassa. Saman tien aloitimme kolmoskisat parilla HYL-tuloksella toukokuun puolivälissä kromfohrländerien kisoissa omalla kentällä. Mocca oli ihan super, pari "pientä" mokaa ohjauksessa ja niistä sitten tulos tuollainen. Mutta ihan jees-meininki . Jatkoimme Parolan kisoissa, tällä kertaa pari kymppirataa (toisella kaksi rimaa, toisella kaksi PUTKEN ohiohjausta ) ja vain (!!!) yksi HYL. Helatorstaina taas omat kisat, hyvä HYL ja kohtalainen 10vp, kiepahdus aidalla ja keppivirhe.

Kuva: Ulla Virtanen :)

Näistä onkin hyvä jatkaa kertaamalla kevään treenihistoriaa. Helmikuusta alkaen harjoittelimme Mona L:n maanantairyhmässä. 19.-20.2. olin Tommy Wirenin koulutuksen kakkososaa kuuntelemassa. Nyt pääsimme tositoimiin naksutushommissa, rohkeimmilla omat koirat mukana . Mulla siis ei. Aiheena koulutuksen suunnittelu ja toteutus Tommyn tavalla. Paljon pohdittavaa koiran kouluttamisesta operantein menetelmin. Ennen hiihtolomaa kävimme Hyvinkään hallissa harjoittelemassa kolmen kovan ämmän eli Miisan, Manun ja Moccan jengillä, joka sai todellisen vahvistuksen Ämmästä ja Ännästä eli Miiasta ja Natsosta. Kiitos treenikavereille . Juoksuaika maaliskuun alkupuolella rajoitti hieman reenaamista. Tarun järjestämään Janitan vesikoiraviikonloppuun onneksi pääsimme pöksyagittelemaan. Mahtavaa! Upeeta!  Riinan luonakin Mocca kävi juoksun aikana. Riina totesi koiran viljattoman ruokavalion sopivan Moccalle, joten sillä jatketaan. Huhtikuun alussa treenasimme myös Miljan johdolla ja vietimme JANKK:n koutsien iltaa Jussin ja Sarin luona Tervakoskella, hauskaa oli, on meillä hyvää ryhmää . Seuraavana aamuna sitten könysimme Mona L:n tsemppaamana Lempäälään epiksiin harjoittelemaan kisakäytöstä. Huhtikuun toisena perjantaina kävimme jälleen Hyvinkäällä, teimme lähinnä hyppytekniikkatreeniä, joka sujuikin hyvin. Kuun puolessa välissä suuntasimme taas Turkuun, tällä kertaa Jaakon oppiin. Viikonloppu oli antoisa, jälleen kerran. Kiitos Mona L:lle järjestelyistä! Seuraava Milja-agikerta olikin vappuna. Sehän sopi hyvin, mitäs sitä muuta vapun päivänä tekisi? Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna olimme Caraydan-leirillä Västankvarnissa. Timo Rannikko koulutti agilitya ja pääsimme radan melkein loppuun asti. Olikohan Timo helpottanut rataa muistaen mun viime vuotiset sössimiset? Monakin pääsi illalla verestämään koiratanssimuistoja ja oli ihan liekeissä. Meinas syödä mun sormet nakkihimossaan . Mut painostettiin tekemään KÄSITÖITÄ ja voin kertoa: en nauttinut. Eikä tainnut Jadekaan nauttia . Tulipahan kokeiltua .

Kuva: Ulla Virtanen :)

Kesäkauden suunnitelmista sen verran, että tänä perjantaina menemme Niinun koulutukseen ja la-su Turkuun Elina Jänesniemen keppi- ja kontaktikoulutukseen. Ainakin seuraavalla koiralla pitäisi nää olla sit kunnossa . Meidät painostettiin myös JANKK:n SM-joukkueeseen, kun ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Häpäisyä kerrakseen . Parhaamme yritetään jne. Agirotuunkin mennään. Muita suunitelmia ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Loma alkaa jussista, joten sitä odotellessa ... Tytöt nauttivat kesästä uiden, lenkkeillen ja köllötellen omalla pihalla joka tapauksessa.

"En juhli merkkipäivääni... paitsi pienellä herkuttelulla.

Ensi vuonna sitten isommat kemut! "

Ps. Moccan kanssa ollaan kisailtu Liedossa ja Purinalla. Tuloksina 10vp, hyl ja 5vp/3. ja 10vp, hyl ja 0vp/1. LUVA .

Ps2. Tytöt viettävät sunnuntai-iltapäivää

Ihan ensimmäinen oma koirani oli terveytensä kannalta varsin huono-onninen labradorinnoutajanarttu Tsarodej No No Never, jonka kanssa olen todistetusti harrastellut ihan vähän tokoa. Pentu tuli meille (Virtasen ja minun huusholliini Kannelmäen HOAS-taloon) Doran nimipäivänä, ja siitä sitten virallista nimeä vääntämällä tuli Noora. Noora eli reilu 10 vuoden ikään huonojen lonkkiensa kanssa. Lopulta takapää meni niin huonoon kuntoon, ettei rappujen kulkeminen onnistunut . Noora oli melko kovapäinen, superahne ja todellinen rautahermo .

Nooran ollessa reilu vuoden vanha kummastelimme alakerran bulgaarinaapurissa asustelevaa pienenpientä, vaaleaa, karvaista otusta, joka räksytti rappukäytävässä mummon ollessa siivousparvekkeella mahorkalla. Yhtenä päivänä talon ilmoitustaululle oli ilmaantunut lappu, jossa tätä pientä otusta kaupiteltiin. No, eikun kysymään. Daysy tuli meille saman tien ihan Virtasen yllätykseksi. Kirpun nimi oli komiasti Daysy, kaukaa Bulgariasta Vaalimaan kautta Suomeen tullut lähestulkoon rotukoira . Daysyn oli Suomeen tuonut tuliaisiksi poikansa perheelle alakerran mahorkkamummo. Pojalla oli suomalainen vaimo ja pari pienokaista, ja jonkin ajan päästä he huomasivat, etteivät oikeastaan halunneet koko koiraa pitää. Daysy oli varsin hurmaava otus. Pitkä, laineikas vehnänvärinen turkki, melkoinen alapurenta, pitkähkö runko. Kovasti muistutti esim. bichon havanese-rotuisia koiria. Elopainoa oli muistaakseni 5-6 kg, joten labbisnartun kanssa olivat hauska pari, joista useampikin valopää kysyi, että ovatko nuo emo ja pentu. No, olivathan ne saman väriset . Daysy oli seurakoira parhaasta päästä. Puolivuotiaana eli melko pian meille tulonsa jälkeen Daysy meinasi joutua manan maille. Kaverini Heli oli käymässä meillä varsin massiivisen, mutta aivan ystävällisen urosrottiksensa Elmerin kanssa. Pöydän alla tapahtui traaginen törmäys, jossa Elmerin hampaat osuivat Daysyä kalloon. Seuraksena hetken tärinän ja tajunnanmenetyksen jälkeen Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla diagnosoitu kallonmurtuma ja aivotärähdys. Hoitona oli viikon koppilepo eläinsairaalassa. Daysyn pikku päästä otettiin varmaan satoja röntgenkuvia, tilaisuushan oli melko ainutlaatuinen eläinlääkäriopiskelijoille. Daysy eli suunnilleen yhtä pitkän elämän kuin elämänkumppaninsa Noora.

Nooran ja Daysyn kanssa meillä oli jonkin aikaa pari kania. Musta poika, nimeltään proosallisesti Kani, sekä valkoinen tyttö, nimeltään silmiensä värin mukaan Ruusu. Nimistä saattaa löytää jotain viitteitä sen ajan suosikkibändiin. Noora tuli oikein hyvin juttuun kanien kanssa, koska kanien häkissä oli usein jotakin labbiksellekin kelpaavaa naposteltavaa. Daysy taas oli hiukan heikoista oloista tulevana bulgaarikaunottarena sitä mieltä, että kanit on luotu vatsantäytteeksi. Daysy siis yritti metsästää kaneja ihan tosissaan. Kanit löysivätkin melko pian hyvän, uuden kodin maaseudun rauhasta.

Noorasta ja Daysystä luovuttuani ja kärvisteltyäni neljä vuotta ilman koiraa, oli aika kypsä koiran hankinnalle. Olimme muuttaneet Hämeenlinnaan, meillä oli oma piha ja loistavat ulkoilumaastot ihan vieressä. Työkaverin luona tutustuin espanjanvesikoiriin ja aloitin lobbauksen kotona. Virtanen oli sitä mieltä, että mitään pentua ei oteta, joten etsin aikuista koiraa. Reilu vuoden haaveilun jälkeen löytyi espanjatar Tila de la Petaca, Mona . Monan alkuperäisestä kutsumanimestä ei ole ihan täyttä varmuutta. Monan meille luovuttanut Taru, kennel Nadador, on joskus kertonut, että nimi on saattanut olla myös Nora . Ensimmäinen tieto oli kuitenkin se, että nimi on Mona, ja niin se sitten oli. Ekaperro Mona on ollut ihana koira, ja meidän perheen koirien Einstein. Veetille Mona on erityisen tärkeä, uusi sänkykin valittiin sillä perusteella, että Mona mahtuu sänkyyn .

Mona sai kaveriksi melkein 5-vuotissynttärikseen Tarun avustuksella pienen ruskean Caraydan Boomerangin. Nimeksi sain muistaakseni valita Burberryn tai Boomerangin. Pentue oli Caraydan B-brändipentue, ja ajattelin, että Boomerangissa on ehkä vähemmän leimaa siltä kantilta. No, pennun nimeksi oli päätetty Mocca jo paljon aiemmin, joten Mocca siitä tuli. Turkin värin haalettua iän myötä nimenä voisi olla vaikkapa Latte, mutta Mocca mikä Mocca. Ja onneksi Boomerang, joka lähtee, mutta tulee taatusti takaisin .

Melko mielikuvituksettomia nimiä, huomaan. Seuraavan koiran nimiä on jo pohdittu, ja mahtavan hyviä vaihtoehtoja on useita. Saas nähdä, miten käy .

Nimihaaste lähtee Marialle ja Toukolle, Hannalle ja Piinalle, Päiville, Pelulle ja Vendalle sekä Heidille, Fiukulle ja Awalle .

Hallilla tuli loman aikana vietettyä runsaasti aikaa. Moccan kanssa tehtiin monenlaisia juttuja, eteenlähetyksiä, kontakteja, kepeillä vedätystä, ohjaustekniikkaa, vauhtimunaa kontaktien kanssa ja hyppytekniikkaa. Viimeksimainitussa huomauttivat viisaat kanssatreenaajat, että Mocca ajautuu oikealle, vähän samaan tyyliin kuin noin vuosi sitten. Fyssarimme Riinan kanssa tuli sitten puhetta tästä ja uutta ajatusta ongelman synnystäkin Riina väläytteli: Koira on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen (ihan niin kuin meillä ihmisilläkin) ja lihansyöjä. Koiraeläimen luonnonmukainen ravinto ei juurikaan sisällä viljoja, joita nykyisin monissa koiranruuissa kuitenkin on. Viljapitoinen ruokavalio saattaa aiheuttaa koiran sisäelimiin erilaisia ongelmia, jotka saattavat kostautua ensimmäiseksi kuona-aineita suodattavalle oikealle munuaiselle. Munuaisen reagoiminen saa taas aikaan sen, että koiran lantio kääntyy eteenpäin ja tämä puolestaan aiheuttaa lihaksiin jumeja. Voi olla, että on henkimaailman juttuja, mutta tuosta fyssarikäynnistä lähtien Mocca on syönyt viljatonta ruokaa. Katsotaan uusiiko vaiva. Moccan oikealle kiertymisen syytähän ei kukaan osaa arvata. Se voi olla joku vanha trauma (Monan kanssa törmäysleikkejä? agikohellusta?), pennutuksen seurauksia tai sitten juuri ruokavalion syytä. Harmittaa, kun en heti pennutuksen jälkeen vienyt Moccaa fyssarille, vaan vasta puolen vuoden päästä. Ensi kerralla (jos sellaista tulee) olen viisaampi.

Kisoissakin ollaan käyty. Ennen joulua oltiin Hyvinkäällä pari hyllyä napsimassa.

Eka rata hyllytettiin keppien jälkeen. Ihan väärä ohjausvalinta putkeen viennille eli valssi ja vielä käden heilautus sai Moccan sinkoamaan edessä olevalle aidalla. Se on kumma, kun sillä samalla sekunnilla, kun tekee sen virhee, sen tajuaa, mutta ei kuitenkaan etukäteen .

Toka rata kosahti siihen, että jäin turhaan odottelemaan A:n jälkeen, ja sen seurauksena oli se, että jäin jälkene putkella tosi pahasti, Mocca vilkaisi vasemmalle takana hölkkäävää akkaa ja hyppäsi renkaan sivusta. Ja taas oli plasmat ihan sekaisin ohjaajalla .Pars

Mieli oli (näidenkin kisojen jälkeen) aika maassa. Koko syksy oli töissä äärimmäisen raskas ja se näkyi kai sitten jo rakkaassa harrastuksessakin. Eikä se loppumaton hyllyputki juuri helpottanut asiaa.

Reenit jatkuivat kuitenkin. Miljan tammitreeneissä sain jotenkin hyvän fiiliksen. Hyvinkäällä 19.1. sitten saatiin jonkinlaisia onnistumisen kokemuksia pitkästä aikaa. Mocca oli sairaan nopee , hyppyradalla etenemä 5,11 m/sek. Tosin pari rimaa tuli alas, joten ei kummempaa tulosta, mutta loistofiilis joka tapauksessa. Agiradalla tehtiin hienoa nollaa, kunnes riemuitsin, kun sain piccaraisen käännettyä vielä viimeisellekin esteell ja kiljaisin kädet ylhäällä. Viimeinen rima alas. Muistan kai tämänkin sitten seuraavilla kerroilla . Parasta oli kuitenkin sen yhteisen meiningin löytyminen, lämmitti ihan mielettömästi. Ihana Mocca .

Eilen kävimme epiksissä Lempäälässä Monan, Inkerin ja matalien kanssa. Mocca oli kisamedien 2., yksi rima alas (ja taas ihan ohjaajan moka, tosin koirakin ehkä voisi kestää häiriötä vähän enemmän...). Espves Pirre voitti ainoalla puhtaalla radalla.

Nyt on sellainen olo, että meillä on ainakin teoreettiset mahdollisuudet saada kakkosissakin jotain tuloksia.

Entäs Iso Musta? Monasta tuli jälleen mummo! Nadador-kenneliin syntyi 15.1. viisi mustaa palleroista . Mummo ulkoilee reippaana edelleen, toisinaan on hiukan kankea olo. Mieltä piristää, kun pääsee mukaan hallille ja ehkä lihapullan kanssa "tokottelemaan" tai jopa "rallittelemaan". Lelun kanssa on myös mukavaa irrotella . Kohta on muuten mummolla 9 vuotta mittarissa.

Kevättä kohti siis valoisammalla mielellä!

"Tää on meidän tie!":

"Ja tuolla aidan takana on meidän piha!"

Pimuille kuuluu ihan hyvää .

Agirintamalle ei mitään uutta, epätoivoa lukuunottamatta. Kovasti yritetään treenata, vaihtelevalla menestyksellä. Kisaamassakin ollaan käyty, ei niin vaihtelevalla menestyksellä. Paras saavutus Liedossa viime viikonloppuna tehty 5vp (rima) ja toinen sija. Todistusaineisto. Tämä rata oli siis sitä parhainta tasoa meidän suorituksista, joten ei ihan kauhean mairittelevalta näytä . Muilla(kin) radoilla mokat ovat olleet lähinnä kauheita ohjausvalintavirheitä. Mä juutun kuin liisteriin enkä liiku mihinkään ja teen ihan perusvirheitä, jätän koiran selän taakse, oletan enkä ohjaa. Käskytän kesken esteen suorituksen, aivan väärään aikaan. Koiraparka tekee parhaansa ja täysillä. Milloin sitä ihminen oppii vai oppiiko milloinkaan?

Taas eilen tuli todettua, että Moccan vauhti on aivan omaa luokkaansa. Ja siitä pitäisi tietysti olla iloinen. Taitaa olla kuitenkin liian iso pala mulle haukattavaksi. Ihana se on kuitenkin <3.

Syyskuun lopulla oli espanjanvesikoirien rotupalaveri Espoossa. Rotupalaveri keskittyi MH-luonnekuvaukseen. Paljon tietoa ja ajatustenvaihtoa, valitettavasti viime rotupalaverissa kesken jääneet asiat jäivät tälläkin kertaa käsittelemättä. Seuaavana päivänä pääsimme Heidi Karangon koulutukseen mukaan. Heidi olikin oikein positiivinen, mutta suorasanainen kouluttaja, joka pyrki ratkaisemaan jokaisen koirakon omia ongelmia. Jospa joskus päästään toisenkin kerran Heidin koulutukseen.

Seuraavalla viikolla oli vuorossa JANKK:n syysmuuttotalkoilua ja syyskokous, jossa minutkin valittiin hallitukseen. Saas nähdä, mitä siitä tulee . Lauantaina agitettiin Miljan valvovan silmän alla, mutta valitettavasti mulla ei ole mitään mielikuvaa, mitä tehtiin . Kivaa oli kuitenkin!

Maanantaina 4.10. osallistuimme seuran agilityrankingkisaan, ilman suurempaa menestystä. Kepeille huolimaton vienti, josta virhe, joku rima alas ja loppujen lopuksi kai jostain esteestä ohi. Seuraavana päivänä käytin viime keväänä saamani hierontalahjakortin ja voi sentään, miten jumissa etenkin vasen lapa oli päivän parin päästä. En tiedä, oliko hieronta liian rajua, ainakaan ei sattunut liikoja, vai mitä mulle tapahtui. Lapa vaivaa vieläkin ajoittain. Prkl, ei kannattais hoitaa itseään. Viikonloppu hujahti Tommy Wirenin luennoilla koulutuksen perusteista, oli ihan mielenkiintoista. Helmikuussa on sitten toinen viikonloppu work shop-työskentelyä saman tyypin kanssa.

Syyslomalle lennähdimme torstaina 14.10. Mauritiukselle tuttujen matkakumppaniemme Huujärvien kanssa. Majoittauduimme ensimmäisen yön Palmarissa saaren itärannikolla, josta siirryimme Trou aux Bichesiin saaren pohjoisosaan. Talomme oli oikein mukava, kunhan saimme kaikki hienoudet toimimaan. Lapset käyttivät uima-allasta ahkeraan, rannalle oli muutaman minuutin kävely. Aivan naapurissa oli loistava italialainen ravintola "1974" entisessä akvaarion rakennuksessa. Tätä ravintolaa voi vilpittömästi suositella, ruoka ja palvelu oli todella korkealaatuista, kuitenkin kohtuuhintaista. Katukeittiöistä sai erittäin edullisesti maukkaita nuudeli- ym. annoksia rantapäivän lounaaksi. Sen verran olin vielä flunssainen, että ääni katosi (onneksi vain) yhdeksi päiväksi. Retkilläkin kävimme: katamaraanilla delfiinejä ihastelemassa, pikkupaatilla kalastamassa sinttejä, paikallisbusseilla Grand Bayssa ja pääkaupunki Port Louisissa, taksilla ylänköalueella ja La Vanille-puistossa. Hevosen selkään pääsimme köpöttelemään sokeriruokopeltojen keskelle ja miehet tietenkin golfaamaan. Välillä vietimme rentoja biitsipäiviä, rohkaistuin jopa kokeilemaan snorklausta, mutta syviin vesiin en vielä uskaltanut lähteä. Uusia kokemuksia, aurinkoa, turkoosi meri, ihania ystäviä. Loma <3.

Tytöt viettivät loman ajan laatuaikaa. Mona nautiskeli täydestä yksinoikeudesta ihmisten huomioon naapureidemme Mariannan ja Antin hoivassa. Rapsutuksista ja mm. hirviherkuista nautittiin runsain mitoin . Mocca vietti aktiiviloman kasvattajansa Kaisin luona. Moccan lomaan sisältyi agilitya nollakoiran ominaisuudessa ja leirillä turistina sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta klooniarmeijassa. Kiitos Marianna ja Antti sekä Kaisi!

Palasimme arkeen ti 26.10., joka sattui olemaan myös Jarin syntymäpäivä (43!). Torstaina piti mennä Moccan kanssa Riinalle, mutta jouduin perumaan ajan työesteen vuoksi. Kyllä harmitti. Perjantaisin JANKK:ssa on aloittanut uusi ryhmä, Villit veteraanit, jossa ohjaajan täytyy olla yli 50v. tai koiran yli 8v. Ryhmässä puuhastellaan yhteiseksi virkistykseksi mitä mieleen juolahtaa tai mitä muistetaan, jos muistetaan . Monan kanssa "treenataan" tässä porukassa.

Ensi viikolla on ohjelmassa keskiviikkona Monan hieronta ja Moccan agi-ilta, pe Kim-agia ja Monan Villit veteraanit-ryhmä, la Milja-agia ja su Janitan radanlukutaitoluento Espoossa. Siinähän sitä taas.

20. elokuuta pääsimme nauttimaan maailman parhaan bändin uskomattomasta musiikillisesta ja visuaalisesta tykityksestä:

Beautiful Day

Miss Sarajevo

Mysterious Ways

jne. jne. jne. Tätä bändiä voisi mennä katsomaan vaikka useamminkin. Neljäs kerta, tosin edellisestä kerrasta jo 13 vuotta. Toivottavasti seuraavaan ei mene yhtä kauan.

Ihan mieletön ilta, kiitos kaikille mukanaolleille ystäville ! Ja kiitos Elinalle, joka järjesti meille upean huoneen hotelli Tornista .

Uukakkosen jälkeen tiistaina Mocca käväisi Riinan luona tsekkauksella, kaikki hyvin .

Torstaitreeneissä teimme Allan Mattsonin 2-luokan suoraviivaista rataa, josta jäi ihan mukava fiilis viikonlopun kisoja varten.

Seuraavana lauantaina oli perinteisten rapujuhlien vuoro. Aamupäivän olin kisoissa töissä ja iltapäivällä aloitimme juhlinnan. Meillä oli yhteensä 7 aikuista ja 5 lasta. Hyvin mahduttiin, sopu sijaa antaa . Koirat käyttäytyivät asiallisesti ja rauhallisesti, ihan kuin kaikki muutkin paikalla olleet . Lasten mentyä nukkumaan piti tietenkin vähän kisata, tällä kertaa karaoken parissa. Voittaja taisi kuitenkin jäädä hämärän peittoon. Meikäläinen kävi nukkumaan kahden maissa, sillä seuraavana päivänä oli omat agikisat ja kaksi Allan Mattsonin rataa.

Allan olikin sitten hiukan muuttanut taktiikka ja radat olivat ihan jotain muuta kuin torstainen. Jo ykkösluokkien radoilla esimerkiksi kepeilleviennit olivat aika haastavat . Omilla radoilla onnistumisia tuli kepeilleviennistä (joka oli tosi hankala, ansaesteiden ympäröimä ja jotka sössin kuitenkin ennen loppua kiirehtimällä liikaa), kontakteilta ja ehkäpä joistakin ohjausvalinnoistakin, joilla sain Moccan käännettyä ihan mukavasti. Molemmat radat hyllytettiin samalla tavalla, m hyppäsi esteen takaisin. Agiradalla huono ohjaus renkaalla sai Moccan kääntymään takaisin. Oli muuten tosi kumma yhdistelmä se tiukka, ei kovin turvallinen, käännös renkaalta putkeen. Hyppyradalla jäin tököttämään paikoilleni, kun piti tehdä jaakotusta, tähän saakka nolla ja siitä sitten HYL. Muuten hyvät radat mun suorituksena, vaikka itse sanonkin. Pienestä kii...

Seuraava viikonloppu menikin Kaarinassa huippukouluttajan käsittelyssä. Taas tuli tuutin täydeltä oppia ja muistiinpanot on kyllä kattavat, mutta en jaksa tänne kirjoitella. Mocca oli tapansa mukaan uskomattoman ihana, jaksaa jaksaa jaksaa eikä yhdessätekemisen motivaatio lopu millään. Onni, että näin tumpelolla ohjaajalla on koira, joka ei hyydy . Ja vaikka ohjaajan vire ei parhaimmillaan olekaan, voi koiraan luottaa siinä suhteessa. Kiitos kaikille vanhoille ja uusille tuttaville ja kavereille ja tietty Tarulle järjestelyistä ja kortteerista .

Maanantaina Janitan viikonlopun jälkeen käväisimme raastamassa ranteita ränkkäreissä Monan tuomaroimalla radalla. Ei onnistunut sitten mikään eikä siitä sen enempää.

Torstaiharjoituksissa tehtiin ratatreeniä ilman kauheita probleemeja.

Viime viikonloppuna sitten jälleen treenattiin, tällä kertaa toisen pätevän kouluttajan silmien alle. Timon lauantain rata:

Ratapiirros (c) Timo Rannikko

jossa pääsimme vuorollamme esteelle 23 saakka. Aika moneen kertaa hinkkasimme alkua, joka onnistui parhaiten niin, että tein kolmoselle pakkovalssin ja twistin (jos taas menee termit oikein...), neloselle takaakierron vasemmalta ja twistin sekä viitoselle takaaleikkauksen. Kasilla ponnistuspaikan merkkaus aidan toiselta puolelta, valssi, pieni työntö ysille ja sylkkäri kympille. Kepeille EI saa ängetä, jos koiran ne kerran pitää itse hakea. 12 takaaleikkaus, 13 samoin niin että kääntyy myös putkeen. 15 pakkovalssi, 16 takaaleikkaus, 17 tiukka kääntö ja 19 taakse valmiiksi, 20 valssi, twistillä pituudelle ja käännös sokkarilla (tämä oli yhteensä FLIP ), vekki muurille ja putkeen. Sunnuntain rata oli vähän iisimpi, harjoittelin jälleen oman vauhdin säätelyä esim. niin, että koira ei päästele putkeen ja putkesta täysillä, vaan ymmärtää jarruttaa, kun mäkin hidastan. Ja osasihan tuo. Lisäksi teimme päällejuoksuja ja sylkkäreitä muun muassa. Kivaa oli!

Maanantaina treenasimme vielä Kimin opastuksella. Rata oli vauhdikas ja paria käännöstä saimme hinkata kunnolla. Hauskat harjoitukset jälleen .

Tänään torstaitreenit sujuivat järkyttävässä kaatosateessa. Mocca ei erityisemmin nauttinut istumisesta lätäkössä. Muuten ihan normimenoa. Jälleen paria käännöstä viilattiin.

Ensi viikonloppu on siitä harvinaista herkkua, että agilitya ei ole ohjelmassa . Jari on reissussa ja Veetilläkin säbäturnausta. Juuri nyt on Hämeenlinnassa meneillään IPO-koirien MM-kisat. Voihan olla, että tie (tai fillari) vie Kaurialaan vähän toisenlaista koiratouhua ihmettelemään...

Jaa että mitäs Mona on tehnyt? Mona kulkee mukana treeneissä alku- ja loppuverryttelytsempparina. Monan kanssa on myös "harjoiteltu" koiratanssista tuttuja kuvioita samalla, kun piccarainen makaa paikallaan . Mona nauttii kovasti pienistä treeneistään ja saamastaan huomiosta. Veeti pyytää rouvan aamuisin sänkyynsä ja se onkin paras paikka myös päivän aikana. Ei siis Hästens vaan Hundens, tuumaa Mona .

Torstaitreeneissä Heidin johdolla reilu viikko sitten harjoiteltiin välistävetoja, jotka ovatkin meille aika lailla kompastuskivi (ihan niin kuin ei muita olisi ). Todettiin, että onnistuvat parhaiten niin, että en lähde peruuttamaan, kun menen pyrstölleni. Käytän vastakkaista kättä ja suhistusta. Toinen vaihtoehto on tehdä twistintapainen, pienellä käännöllä. Aika epätoivoinen fiilis tuli. Tuntuu, että en millään ehdi Moccan vauhtiin ja ohjaus on auttamatta myöhässä. No, olen hulda huoleton ja melkoinen optimisti: uskon, että joskus opin ohjaamaan niin, että kakkosissakin saadaan jotain tuloksia.

Perjantaina olikin agilityrankingkisat, tuomarina Milja. 2-3-luokkalaisten rata oli melko haastava. Me selvitettiin se kuitenkin kolmella rimantiputuksella, vaikka olin varma, että sata hyllyä tulee heti alkumetreillä. Kepeillemeno loistava, samoin kontaktit onnistuivat. Fiilis parani kummasti .

Lauantaina jatkettiin saman radan kanssa Miljan treeneissä. Kokeiltiin eri ohjausvaihtoehtoja kolmeen kohtaan radalla. Keinuongelmaa ei näkynyt, vaikka Mikkelissä ja edellisenä päivänä kääntyikin pois keinulta. Hyvät treenit jälleen .

Maanantaina oli vuorossa Kimin treenit. Rataa Kim meille tyrkkäsi. Ja vauhtisellaista! Kinkkisin kohta meille oli suoran putken jälkeen ysikympin käännös, kolme aitaa, joilla ensin välistäveto ja sitten takaakierto. Ja taas putkiin ja A:lle, ysokympin käännös aidalle ja kepit. No, onnistuihan se, mutta pitkään saatin hinkata. Onneksi koiralla riittää paukkuja tällaiseen tumpelon ohjaajan kouluttamiseen . Muuten rata sujui melko mukavasti, sain kyllä pistää töppöstä toisen eteen...

Keskiviikkona sitten kisaamaan iltakisoihin Forssaan, tuomarina Anne Huittinen. Täytyy sanoa, että oli melkoisen haastavat kakkosten radat. Agiradalla 1 tulos (yli 10 vp.), muut hyl. Hyppyradalla kaksi tulosta, muut hyl. Me oltiin tietty hyl-osastolla . Tulipahan kokeiltua: siivekkeen ympäri kieputus ei hyvä, mieluummin jotain muuta. Mocca on tosi herkkä rintamasuunnalle ja käden asennolle, lähellä/kaukana. Kieputuksesta irtosi kuin raketti maata kiertävälle radalle ja löysi edestään muurin, joka EI kuulunut tähän kohtaan. Toisella radalla olikin sitten taas jo tiedossa, mitä tää on ja vauhti ja meno sen mukainen. Toisella esteellä persjättö liian ajoissa ja esteestä ohi, keppien jälkeen 180 asteen käännökset eka ok, toinen, jonka yritin ohjata jaakotuksella, ei mennyt ollenkaan Moccan tajuntaan. Siitä suivaantuneena rouva bongas pussin ja suoritti sen siis liian aikaisin. Melkoisilla kurveilla loppurata nollille. Tulokset siis 2xHYL. Puolen yön aikaan kotona.

Torstaina treenattiin jälleen Heidin opastuksella. Tehtiin rataa, jossa välistävetoja, takaakiertoja ja aika hurjan pitkä alku"suora". Heidi kannusti kovasti meitä, että hyvältä näyttää käännökset . Täytyy kai uskoa.

Tänään lauantaina matkasimme Hyvinkäälle. Tuomarina Henri Luomala, jonka radat olivat noihin edellisiin verrattuna varsin suoritettavan oloisia. Pieniä ohjausvirheitä, ekalla huolimaton käännös ja väärä aita, toisella kohellusta ja hyl useampaankin kertaan. Kivat radat kuitenkin, kyllä me joskus onnistutaan. Esteet on kuitenkin melko hyvin hallussa, kepeille lähetys sujuu vaikeammistakin paikoista ja kontaktit pienen varmistuksen kanssa hyvät. Tässä eka rata aika kaukaa tosin kuvattuna. Oli muuten hilkulla, ettei varastanut ekaa kertaa lähdössä. Toisella radalla ootteli nätisti.

Hyvinkäältä koirat saivat tuliaisiksi pari pehmovinkulelua. Mona irrotti saman tien kissalta nenän ja tyhjensi pään. Ei ne kauaa kestä .

Ei kaikki viikot kuitenkaan ihan näin agilitypitoisia ole... Nimittäin ensi viikollakin on ohjelmassa vain normitreenit ja sunnuntaina kisaa.