Jipii viikonloppu!!! Agilitytreenit sujuivat erinomaisesti, ainakin omasta mielestäni ja varmaan koirienkin mielestä =D. Mocca harjoitteli itsenäistä keppiensuoritusta vinokepeillä. Treenattiin myös A:ta (ihan kontaktien kautta, vrt. viime viikko), keinua, putkia, pussia ja rengasta. Näitä eri tavoin: eri puolilta, kutsumalla, lähettämällä, palkkaamalla eteenpäin, kutsumalla kateen, takaa leikkaamalla. Ihan kaikkea en edes muista... Mocca on ilmiö ;). Kun itse vaan oppisi vielä ohjaamaan. Perustottelelevaisuutta pitäisi myös  harjoitella, esim. putken imu on IHAN valtava, Moccalle (ja mulle) tekee tiukkaa saada tilanne pysymään hallinnassa. Mona on myös IHANA. Se niin yrittää parhaansa, kunhan vaan ymmärtää, mitä mä tarkoitan. Eli taas onnistuminen on kiinni ohjaajan, minun, suorituksesta. Monan kanssa on hankalaa se, kun jossain tilanteessa rouva reagoikin eri tavalla kuin olen odottanut, en osaa muuntaa omaa ohjaustani vaan jään repimään tukkaa paikalleni. Tämän tuomasta epävarmuudesta kärsii sitten koko loppusuoritus. Radat olivat kuitenkin Monan osalta tosi sujuvia, intoa täynnä koko tyttö. Lihapullaleikin voimalla mennään ;). Rengas, pituus, kepit, puomi, putket, pussi, keinu, A, aidat, kaikki ok. Tosin medikokoisina. Mona tarvitsee taitavan, varman, luotettavan ohjaajan. Mistähän sellainen löytyisi... No, huomenna jatketaan vielä harjoituksia :). Ps. Otsikon renkutus on peräisin hamalta 80-luvulta Radio Cityn perjantaiohjelmista...