Agilityharjoitukset jatkuivat tuttuun tapaan. Mona harjoitteli keinua, kalkkunaa tarjoiltiin koko ajan. Melkein itsekseenkin jo lähti (varastamaan kauempaa...) keinulle, vaikka vaatii vielä paljon toistoja. Kepeillä rytmihäiriötä, onnistumiseen saatiin lopetettua. Renkaalle hakee itse tosi hyvin. Radanpätkä sujui ok. Alku oli muuten tosi vaativa: aidan jälkeen puomille, jonka alla oli putki päät auki puomin ylösnousun vieressä. Onnistui Monalta =D. On se kiltti...
Moccan kanssa tehtiin samantapaista rataa ilman keppejä, joita otettiin erikseen vinokepeillä. Tää on nyt ongelma: kepeistä on koulutusohjaajat(kin) montaa mieltä. Itsekin pitäis kai jotain mieltä olla. Toiset kannattaa vinokeppien jatkamista, ilman käsiapua. Vinotkin vaativat varmaan satoja toistoja, että saadaan pystyyn ja varmoiksi. Toiset taas opettaisivat tavallisia keppejä pienellä käsiavulla. Neuvoja, pliis! Piccaraisella meinas taas käämit palaa, kun akka on liian hidas, eikä käskytä tarpeeksi nopeasti ja tarkasti. Se on toisaalta niin mielettömän kuuliainen, että haluaa kuunnella ja yrittää tehdä, mitä pyydetään. Ja kauheella meiningillä ja innolla. Lukee koko ajan ohjaajaa, liikettä, kroppaa. Renkaan hakee hienosti, samoin puomin ja keinun kontaktit, pysähtyy kun pyydetään. Vauhti on hurja. Muutama ihminen tuli kommentoimaan, että on sulla tykki, mahtava koira. Niin onkin, sitä saa mitä tilaa ;). Olen tosi ylpeä ja onnellinen siitä, että mulla on just nämä koirat. Kun itse vaan nyt oppisi vielä...