Agilityn MM-kisoissa olisi tarvittu nitroja sydämentykytyksiin, kun nähtiin aivan loistavia, uskomattomia suorituksia. Suomalaiset saivat hallin katon nousemaan ilmaan, ja odotus palkittiin, kun Jouni Orenius bc Yokon kanssa sijoittuivat pronssille maxien yksilökisassa. Lähellä oli, ettei Jaakko Suoknuuti ja bc (luonnollisesti...) Zen räjäyttäneet pottia, täydellinen onnistuminen lauantaina ei valitettavasti toistunut enää sunnuntaina. Kyllä meitä harmitti! Kivaa oli tavata tuttujakin =D.
No lisää tykytyksiä aiheutti piccarainen. Pojat ja koirat olivat kyläilemässä Jämsässä pe-la ja kaikki sujui hienosti. Iltapäivällä Veeti soitti ja itki hillittömästi "Mocca on karannut, ovi oli auki, ei löydy mistään, mitä jollei se enää löydy..." Rauhoittelin poikaa (kyllä se löytyy) ja sanoin soittavani hetken päästä takaisin. Paniikki alkoi itsellä kasvaa samoin tein... Steppasin ratikkapysäkillä ja kympin ratikassa matkalla keskustaan. Muutaman minuutin päästä soitin Veetille, ja kas kummaa. Piccis oli löytynyt! Lapset olivat ilmeisesti luulleet Moccan lähteneet omille teilleen, kun vain Mona tuli avoimelle ovelle vastaan. Huutelivat ulkona ja etsivät joka puolelta. Prinsessa Piccarainen olikin vain päivänokosilla ;), pöydän alla luonnollisesti. Ei ollut kai neiti sitten herännyt huuteluihin... Myöhemmin ajatellen, minnekäs se lähtisi, ei ole ennenkään mihinkään mennyt vaikka pääsisi. Kun ei hirveästi riistakaan kiinnosta ja on tuollainen kotihiiri ;). Ja hyvä näin! Kuvassa kaverukset, Monakin on vasemmalla, mutta ei kuvassa erottunut tummasta taustasta, sohva kun on siinä vieressä...