Tiistaina lenkkeiltiin vesikoiraporukalla. Kiitos taas seurasta sateisessa metsässä =D! Seuraavan kerran treffataan torstaina 18.9. samassa paikassa. Ne, joita asia kiinnostaa, voivat kurkistaa lisätietoja saadakseen tänne, ja selata ne sivut sitten ihan viimeiselle asti ;).
Keskiviikkona akiloikittiin. Valitettavasti Monan radan loppu on kadonnut aivoista ihan tyystin. Tämän kerran oivallus oli kuitenkin se, että Monalle paras palkka on namikuppi tai -purkki. Rouva ihan lentää palkalle ;). Radalla oli aita, rengas, puomi, putki, aita x3, pituus, putki, aita x3, kepit, pussi, okseri ja aita. Voi olla, että jotain unohtui tai on mainittu väärässä kohdassa. Joka tapauksessa tiheä palkkaus oli avainsana Monan kanssa.
Tässä sitten Moccan treenit:
Tässä oli ideana saada koira luottamaan itseensä ja etenemään ja irtoamaan. Mocca seurasi hienosti ohjausta, eikä karannut A:lle ja eteni kuitenkin itsenäisesti seuraavalla esteelle, joka olikin melkein aina ihan loogisesti suoraan kirsun edessä ;). Tosin kepeille oli aika hankala vienti, sitä kohtaa jouduttiin vähän hinkkaamaan. Mutta ei karannut pussiinkaan, kun kutsuin.
Tässä toinen harjoitus. Tää onnistui meiltä aika hyvin, kontaktit on hyvät. Kepit kaipaisivat lisää rytmiä ja vauhtia. 5-6-7-8 sujui myös :). Ja A:lle lopetus. Mocca on sairaan nopee radalla =D.
Torstaina oli sitten agilityränkkärit. Möllirata oli aika selkeä, aitoja ja putkia. Pari takaaleikkausta tehtiin, kun ei kerkee emäntä valssailla... Ja taas opittiin. Kannattaa selkeästi ohjata koira jompaan kumpaan päähän putkea, vaikka sen saisi itse valita. Nyt kävi niin, että m teki pikku voltin, kun kääntyi varmistamaan multa, tekeekö oikein. Toiseksi viimeinen rima tuli alas, taisi olla niin kova vauhti putkesta tullessa, että hyppäsi huolimattomasti. Muuten olin oikein tyytyväinen. Sijoitus taisi olla 3./6. Aika oli kova ;).
Lauantaina lähdettiin tapaamaan espanjanvesikoiria Pian ja Colan kanssa Lopelle, Riihisalon leirikeskukseen. Tytöt temusivat nurmikentillä, rymysivät putkessa ja pääsivät elämänsä ekaa kertaa verijäljelle. Mocca tekikin millintarkka työtä, nuuskutti joka pisaran. Makuulla eli kulmassa ihan ilahtui löydöstään. Kaadollekin päästiin, aikaa vain meni hiukan pidempään. Mona oli itsevarmempi ja eteni kuin höyryveturi melkein koko jäljen läpi. Ihan kuin olisi aikaisemminkin jäljestänyt! Hienoja tyttöjä :)! Koko päivä meni, tavattiin tuttuja ja saatiin jonkun verran uusiakin tuttavuuksia. Kotiin päästyä poikettiin vielä E-HKK:n kisoissa katsomassa viimeisiä suorituksia. "Vesikoirakaveri" mudipoika Paavo Pesusieni oli noussut kolmosiin, ONNEA SARI JA PAAVO!!
Sunnuntaina eli tänään mennään vielä iltasella Monan kanssa humppaamaan ;).
Kommentit