Niinpä sitten tuli Orlandon seutu tutkittua. Elämä Amerikan malliin ei sitten ihan mun maun mukaan ollut, joten samaan kohteeseen ei toista kertaa tarvitse vaivautua. Muuten matka oli loistava: säät, talo, autot, seura hienoja ja varsinkin itse "kotona" laitetut ruuat olivat maukkaita. Amerikan ruokakulttuuri ei nimittäin vakuuttanut. Ruuan, bensan ja muiden ostosten hinnat olivat varsin edullisia. Laatukamaa sai ihan puoli-ilmaiseksi Suomen hintoihin verrattuna. Tytöt olivat pärjänneet upeasti lomakodeissaan. Mona hurmasi Pian perhettä urakalla, ja mocca alkukankeuden hälvettyä sopeutui Ruohosen laumaan kuin vanha tekijä. Mocca kävi vielä Hyvinkäällä Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä hienoin tuloksin: NUO ERI/1, loistava arvostelu espanjalaiselta tuomarilta täynnä excelente-sanoja. Kiitos kaikille koiristamme huolta pitäneille, ilman teitä ei meidänkään lomamme olisi ollut näin mukava :).
Matkalta palattuamme Mona oli siis meitä jo kotona vastassa ja voi ilon määrää =D. Melkein saman tien lähdin hakemaan piccaraista Kaarinasta. Piccarainenkin taisi ilahtua, vaikka oli juuri ollut juhlimassakin. Niin mua sitten väsytti, että piti pysähtyä kahville ja huilaamaan mennen tullen. Torstaina lenkkeiltiin vesikoirien kanssa Aulangolla ja perjantaina kävimme harjoittelemassa Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa, ratapiirros tulossa myöhemmin. Piccis ei ollut milläänsäkään vieraasta ympäristöstä :).
Nyt pitäisi toden teolla ryhtyä koiratanssiohjelman tekoon, kisat ovat ensi viikonloppuna eikä mitään hajua askelista =O...