Mä sitten kannatan Vethausia oikein urakalla. (Onneksi näitä käyntejä ei ole muuten niin usein tarvittu...) Tällä viikolla vierailtiin Anssin luona Moccan kanssa, kun neiti kröhi kurkkuaan. Diagnoosina oli nielurisatulehdus ja anaalirauhasvaivat. Lääkitys päälle ja piccis huilaili illan. Seuraavana päivänä meno olikin taas ihan samanmoista. Jos se on ollut jo pidempään kurkkukipuinen, niin minkähänlainen vauhti on vähän ajan päästä, kun pääsee vaivoistaan eroon ? Näin doping-aikoina pääsiäiskisat jäävät sitten väliin. Treenejä ei keskiviikkona ollutkaan, hallilla oli käynyt vesivahinko . Sunnuntaina kuitenkin ohjelmassa vesikoira-agilitya, jes!

Tässä harjoitellaan Monan kanssa viime sunnuntaina uutta tanssitemppua. Mona hyppää mun (vatsan) yli ja kääntyy ympäri ja "ryömii" (mun käännyttyä ympäri kontalleen) mun vatsan ali. Peruutus mun ympäri alkaa olla yksi suosikkitempuista, vauhti kiihtyy aika hurjaksi, kun rouva pakittaa ympyrää .

Kuva Päivi Pöyhönen