Lauantaina suuntasimme Mouhijärvelle Marko Mäkelän ja Maria Aaltosen oppiin Moccan kanssa. Ensimmäisenä päivänä meitä koulutti Marko, jonka tyyli olikin kovasti mieleen monille meistä. Marko tsemppasi, kannusti ja antoi välittömästi palautteen, käytti huumoria ja oli rennon letkeä . Ja hyvä niin, musta tuntuu, että jos ei mä saa radalla nauraa, niin tekee kyllä mieli itkeä. Paljon saimme opastusta erilaisiin ohjaustekniikoihin (ihmisnuoli, päällejuoksu, backlap, poispäinkääntö, niisto-persjättö), kehuja kontakteista (tosin vielä häiriötreeniä tarvitaan, että m lähtee kontaktilta tosiaan vasta sanallisesta käskystä, radalla tahtoo olla hankalaa, vaikka yksittäin onnistuukin), vauhdista , irtoamisesta ja siitä miten koira kaikesta huolimatta on kuulolla. Rata oli haasteellinen, 28 estettä, joista kolmosluokassa kisaava Enska-portugeesi suoriutui sujuvimmin. Ekalla vuorolla me pääsimme vasta muutaman esteen. Loppujen lopuksi melkein loppuun asti, ei tosin kerralla. Sain onnistumisen kokemuksia ja mukavan fiiliksen, että kyllä tää joskus saattaa sujuakin. Harmi, kun ei otettu videota jo lauantaina. Hauska tuttavuus oli mukana ollut wannabe-vesikoira saksanmetsästysterrieri Manu, joka oli melkoisen sähäkkä tyyppi .

Ilta meni mukavasti vesikoirajengillä. Olimme yökylässä Moccan tyttären Ansan "mummolassa". Taisi olla 9 ihmistä ja 8 vesikoiraa. Mocca oli treeneistä kai hiukan väsynyt, hippasen epäsosiaalinen siinä mielessä, että muut (ei ihmiset eikä koirat) eivät kiinnostaneet pätkän vertaa ulkoilun jälkeen. Rinsessa vietti iltaa mieluummin barbiboxissaan meidän makuukammarisamme. Ihan vapaaehtoisesti huom. Kaikki sujui hienosti, koirat ja ihmiset olivat sopuisia, ruoka oli maistuvaa ja sitä oli todellakin riittävästi, samoin juomaa. Keskustelu oli vilkasta ja aiheena yllätys yllätys vesikoirat. Oli oikein antoisaa tutustua uusiin ihmisiin ja jutella rauhassa koirajuttuja. Seuraavaa kertaa odotellessa siis!

Sunnuntaina kouluttajana oli Maria, joka oli erinomaisen taitava ja pätevä, tyyliltään rauhallisempi, hillitympi, harkitumpi kuin Marko. Rata oli... 30 estettä, monia kinkkisiä kohtia, osin aikamoista suoraa tyyliin putkesta putkeen. Enska-portugeesi oli jälleen ihan guru. Me Moccan kanssa sitten rämmittiin jossain radan alkuvaiheessakin ties kuinka pitkään. Loppujen lopuksi päästiin suunnilleen puoleen väliin . Harjoitusta tarvitsevat selvästikin vaikeat keppikulmat sekä erilaiset käännöstekniikat edellisen päivän oppien lisäksi (HUH). Pikkasen jäi sunnuntaista epäonnistunut olo, mä tiedän, että me ei oikeasti ihan niin huonoja olla. Muutamia videopätkiä täällä, pääosissa perrot Lilli, Ansa, Mila ja Mocca (M="kuumakallet"). Meidän onnistunein pätkä ei luonnollisestikaan päätynyt videolle. Ihan järkkyä aina toi oma liike, miten sitä ihminen pystyy juoksemaan noin epämääräisesti harppoen sinne tänne . Eihän tosta erkkikään ota selvää, minne seuraavaksi, saati koiraparka...

Noh, seuraavaksi ohjelmassa hyppytekniikkakurssi ja ehkäpä lisää Markon koulutusta. Kisakauden aloitus siirtyy siis vielä hiukan. Kohta on pakko kyllä aloittaa!

Mona vietti viikonlopun miesten kanssa. Toisaalta saattoi olla rouvalle mieleenkin, sai KAIKEN huomion ilman ipanaa .

Ps. Yksi viikonlopun parhaista anneista oli saada pitää Ansaa sylissä ja nähdä, miten hieno tyttö cahvicacarasta on tulossa. Ihan kyyneleet silmissä sitä pitelin .