Monenlaista taas tapahtunut ja ihan arkeakin eletty.

Valo alkaa vallata pimeältä päivää takaisin. On huomattavan mukavaa lähteä töihin aamuvuoroon (6.30 tai 7.00), kun on melkein valoisaa. Koirien kanssakin jaksaa tehdä lenkkiä ihan eri tavalla. Illalla seiskan jälkeen näkee metsässäkin kulkea ihan hyvin. Valoisa ulkoiluaika siis lisääntyy ja sekös on hyvä juttu . Ehkä oma kuntokin ehtii hiukan nousta ennen kesää...

Veeti sairasti viime viikolla kuumeisen oksennustaudin, joka taitaa nyt olla Jarin vaivana. Mä olen vielä säästynyt , ja toivottavasti säästynkin. Muuten ollaan suht mukavasti väistelty pöpöjä, mikä on ihme ottaen huomioon mun työn ja koulujen infektiot.

Hyppytekniikkaa ollaan Moccan kanssa käyty harjoittelemassa Ulla Kaukosen ohjeiden mukaan suunnilleen kerran viikossa. Yksittäistä hyppyä (set point) on tehty pidemmällä ja lyhyemmällä ponnarin etäisyydellä. Perussarjaa myös, erilaisilla estekombinaatioilla visuaalisen haasteen lisäämiseksi.

Torstaina oli Santun treenit. Tällä kertaa teimme hyppyrataa, joka oli vaikeusasteeltaan (oma arvioni ) ykkös-kakkostasoa. Muutama sylkkärintapainen (pikkasen hakusessa meillä, ainakin ohjaajalla), takaakierto niiston kanssa ja loppukieputus, joka vaati MINULTA muutaman toiston, että osasin liikkua oikeasta paikasta riittävän rivakasti pois Moccan tieltä. Lopuksi vielä testi: osaako koirasi keinun (itsenäisesti)? Kolme aitaa, viimeisen vieressä, ihan siivekkeet kiinni toisissaan, pari muuta aitaa ja viimeisenä keinu, jolle koiran oli tarkoitus irrota ilman ohjaajaa. No, kannustuksen jälkeen kiipesi, mutta palasi takaisin ja kävi syömässä alastulon edestä namin . Kun kävimme yhdessä viemässä palkkanamin paikalleen ja koitettiin uudestaan, piccurouva kipaisi keinulle ihan itsekseen. Täytyisi tehdä paaaljon tuollaisia harjoituksia, joissa koira suorittaa esteen ihan itse ohjaajan pysyessä loitommalla.

Lauantaina sainkin sitten rautaisannoksen tietoa koiran lihashuollosta seuramme JANKK:n järjestämässä tilaisuudessa, jossa urheilukoirahieroja Anne Vaskio kertoi tärkeästä aiheesta. Peruskunto, lajiharjoittelu, perusterveys, lämmittely ja jäähdyttely, kotihieronta sekä ammattiapu tarvittaessa/ säännöllisesti... Paljon ennestään tuttua, mutta uuttakin asiaa sekä hurjasti muistettavaa ja petrattavaa! Mocca pääsi Annen mallikappaleeksi venytyksiin ja hierontaan. Anne kehui Moccaa kiltiksi ja yhteistyökykyiseksi, notkeaksi ja taipuisaksi pikku koiraksi, joka oli kuulemma huono esimerkki, kun sen sai laittaa vaikka solmuun .

Sunnuntaina ajelin iltapäivällä koirien kanssa toisen seuramme, E-HKK:n, järjestämään koirien valokuvaustilaisuuteen. Juha Karimäki kuvasi tyttöjä erikseen ja yhdessä. Jonkin ajan päästä nähdään, mitä filmille saatiin ja mitkä kuvat pääsevät meidän seinällemme .

Tänään maanantaina tartuin sitten härkää sarvista ja soitin eläinlääkärille. Mona on jonkin aikaa liikkunut ravissa huonommin, ts. vähänkin nopeampi ravi rikkoutuu lyhyelle töpötyslaukalle. Hieman jäykkyyttäkin levon jälkeen olen ollut huomaavinani. Niinpä pyysin tulehduskipulääkekuurin ja sen jälkeen sitten rouva saa hierontaa muutaman kerran. Syitä vaivoille ei niin kamalasti tarvitse edes miettiä, nivelet vaivaavat ja jotain jumejakin voi olla syntynyt liukkailla keleillä ja syvässä lumessa tarpoessa. Toivotaan, että Monan olo kohenee hoidon myötä. On se niin rakas .

Tänään pääsin myös matonpesuhommiin, vaikka ne yleensä ovatkin kesähommia. Veeti ja Jari olivat käymässä jalkapallohallilla, ja leipuri Hiiva apulaisineen oli ottanut keittiön tasolta vehnäjauhopussin ja sekoitelleet taikinaa. Todistusaineistoa löytyi parroista ja pitkin lattioita. Matonpesu odotti akkaa työpäivän päätteeksi.

Tällä viikolla on meillä Hämeessä talviloma, mullakin vapaata torstai ja perjantai. Mihinkään ei olla lähdössä, joten miniloma sujuu koti- ja koirahommissa . Ja ai niin, lapsosemme Veeti täyttää 5.3. mahtavat 11 vuotta . Miten se aika näin meneekään... Onnea rakkaalle pojallemme!!!