Metsässä tänään, -15 astetta:

1290957910_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1290957944_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1290957985_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1290958038_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Tää on meidän tie!":

1290958090_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Ja tuolla aidan takana on meidän piha!"

1290958137_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pimuille kuuluu ihan hyvää Hymy.

Agirintamalle ei mitään uutta, epätoivoa lukuunottamatta. Kovasti yritetään treenata, vaihtelevalla menestyksellä. Kisaamassakin ollaan käyty, ei niin vaihtelevalla menestyksellä. Paras saavutus Liedossa viime viikonloppuna tehty 5vp (rima) ja toinen sija. Todistusaineisto. Tämä rata oli siis sitä parhainta tasoa meidän suorituksista, joten ei ihan kauhean mairittelevalta näytä Nolostunut. Muilla(kin) radoilla mokat ovat olleet lähinnä kauheita ohjausvalintavirheitä. Mä juutun kuin liisteriin enkä liiku mihinkään ja teen ihan perusvirheitä, jätän koiran selän taakse, oletan enkä ohjaa. Käskytän kesken esteen suorituksen, aivan väärään aikaan. Koiraparka tekee parhaansa ja täysillä. Milloin sitä ihminen oppii vai oppiiko milloinkaan?

Taas eilen tuli todettua, että Moccan vauhti on aivan omaa luokkaansa. Ja siitä pitäisi tietysti olla iloinen. Taitaa olla kuitenkin liian iso pala mulle haukattavaksi. Ihana se on kuitenkin <3.