Metsässä tänään, -15 astetta:
"Tää on meidän tie!":
"Ja tuolla aidan takana on meidän piha!"
Pimuille kuuluu ihan hyvää .
Agirintamalle ei mitään uutta, epätoivoa lukuunottamatta. Kovasti yritetään treenata, vaihtelevalla menestyksellä. Kisaamassakin ollaan käyty, ei niin vaihtelevalla menestyksellä. Paras saavutus Liedossa viime viikonloppuna tehty 5vp (rima) ja toinen sija. Todistusaineisto. Tämä rata oli siis sitä parhainta tasoa meidän suorituksista, joten ei ihan kauhean mairittelevalta näytä . Muilla(kin) radoilla mokat ovat olleet lähinnä kauheita ohjausvalintavirheitä. Mä juutun kuin liisteriin enkä liiku mihinkään ja teen ihan perusvirheitä, jätän koiran selän taakse, oletan enkä ohjaa. Käskytän kesken esteen suorituksen, aivan väärään aikaan. Koiraparka tekee parhaansa ja täysillä. Milloin sitä ihminen oppii vai oppiiko milloinkaan?
Taas eilen tuli todettua, että Moccan vauhti on aivan omaa luokkaansa. Ja siitä pitäisi tietysti olla iloinen. Taitaa olla kuitenkin liian iso pala mulle haukattavaksi. Ihana se on kuitenkin <3.
Kommentit