Terhi haastoi minut kertomaan, mistä koirani on saanut nimensä. Ajattelin lähestyä aihetta vähän laajemmin ja kertoa, miten yksinkertaisesti kaikkien lemmikkieni nimet ovat löytyneet.

Ihan ensimmäinen oma koirani oli terveytensä kannalta varsin huono-onninen labradorinnoutajanarttu Tsarodej No No Never, jonka kanssa olen todistetusti harrastellut ihan vähän tokoa. Pentu tuli meille (Virtasen ja minun huusholliini Kannelmäen HOAS-taloon) Doran nimipäivänä, ja siitä sitten virallista nimeä vääntämällä tuli Noora. Noora eli reilu 10 vuoden ikään huonojen lonkkiensa kanssa. Lopulta takapää meni niin huonoon kuntoon, ettei rappujen kulkeminen onnistunut . Noora oli melko kovapäinen, superahne ja todellinen rautahermo .

Nooran ollessa reilu vuoden vanha kummastelimme alakerran bulgaarinaapurissa asustelevaa pienenpientä, vaaleaa, karvaista otusta, joka räksytti rappukäytävässä mummon ollessa siivousparvekkeella mahorkalla. Yhtenä päivänä talon ilmoitustaululle oli ilmaantunut lappu, jossa tätä pientä otusta kaupiteltiin. No, eikun kysymään. Daysy tuli meille saman tien ihan Virtasen yllätykseksi. Kirpun nimi oli komiasti Daysy, kaukaa Bulgariasta Vaalimaan kautta Suomeen tullut lähestulkoon rotukoira . Daysyn oli Suomeen tuonut tuliaisiksi poikansa perheelle alakerran mahorkkamummo. Pojalla oli suomalainen vaimo ja pari pienokaista, ja jonkin ajan päästä he huomasivat, etteivät oikeastaan halunneet koko koiraa pitää. Daysy oli varsin hurmaava otus. Pitkä, laineikas vehnänvärinen turkki, melkoinen alapurenta, pitkähkö runko. Kovasti muistutti esim. bichon havanese-rotuisia koiria. Elopainoa oli muistaakseni 5-6 kg, joten labbisnartun kanssa olivat hauska pari, joista useampikin valopää kysyi, että ovatko nuo emo ja pentu. No, olivathan ne saman väriset . Daysy oli seurakoira parhaasta päästä. Puolivuotiaana eli melko pian meille tulonsa jälkeen Daysy meinasi joutua manan maille. Kaverini Heli oli käymässä meillä varsin massiivisen, mutta aivan ystävällisen urosrottiksensa Elmerin kanssa. Pöydän alla tapahtui traaginen törmäys, jossa Elmerin hampaat osuivat Daysyä kalloon. Seuraksena hetken tärinän ja tajunnanmenetyksen jälkeen Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla diagnosoitu kallonmurtuma ja aivotärähdys. Hoitona oli viikon koppilepo eläinsairaalassa. Daysyn pikku päästä otettiin varmaan satoja röntgenkuvia, tilaisuushan oli melko ainutlaatuinen eläinlääkäriopiskelijoille. Daysy eli suunnilleen yhtä pitkän elämän kuin elämänkumppaninsa Noora.

Nooran ja Daysyn kanssa meillä oli jonkin aikaa pari kania. Musta poika, nimeltään proosallisesti Kani, sekä valkoinen tyttö, nimeltään silmiensä värin mukaan Ruusu. Nimistä saattaa löytää jotain viitteitä sen ajan suosikkibändiin. Noora tuli oikein hyvin juttuun kanien kanssa, koska kanien häkissä oli usein jotakin labbiksellekin kelpaavaa naposteltavaa. Daysy taas oli hiukan heikoista oloista tulevana bulgaarikaunottarena sitä mieltä, että kanit on luotu vatsantäytteeksi. Daysy siis yritti metsästää kaneja ihan tosissaan. Kanit löysivätkin melko pian hyvän, uuden kodin maaseudun rauhasta.

Noorasta ja Daysystä luovuttuani ja kärvisteltyäni neljä vuotta ilman koiraa, oli aika kypsä koiran hankinnalle. Olimme muuttaneet Hämeenlinnaan, meillä oli oma piha ja loistavat ulkoilumaastot ihan vieressä. Työkaverin luona tutustuin espanjanvesikoiriin ja aloitin lobbauksen kotona. Virtanen oli sitä mieltä, että mitään pentua ei oteta, joten etsin aikuista koiraa. Reilu vuoden haaveilun jälkeen löytyi espanjatar Tila de la Petaca, Mona . Monan alkuperäisestä kutsumanimestä ei ole ihan täyttä varmuutta. Monan meille luovuttanut Taru, kennel Nadador, on joskus kertonut, että nimi on saattanut olla myös Nora . Ensimmäinen tieto oli kuitenkin se, että nimi on Mona, ja niin se sitten oli. Ekaperro Mona on ollut ihana koira, ja meidän perheen koirien Einstein. Veetille Mona on erityisen tärkeä, uusi sänkykin valittiin sillä perusteella, että Mona mahtuu sänkyyn .

Mona sai kaveriksi melkein 5-vuotissynttärikseen Tarun avustuksella pienen ruskean Caraydan Boomerangin. Nimeksi sain muistaakseni valita Burberryn tai Boomerangin. Pentue oli Caraydan B-brändipentue, ja ajattelin, että Boomerangissa on ehkä vähemmän leimaa siltä kantilta. No, pennun nimeksi oli päätetty Mocca jo paljon aiemmin, joten Mocca siitä tuli. Turkin värin haalettua iän myötä nimenä voisi olla vaikkapa Latte, mutta Mocca mikä Mocca. Ja onneksi Boomerang, joka lähtee, mutta tulee taatusti takaisin .

Melko mielikuvituksettomia nimiä, huomaan. Seuraavan koiran nimiä on jo pohdittu, ja mahtavan hyviä vaihtoehtoja on useita. Saas nähdä, miten käy .

Nimihaaste lähtee Marialle ja Toukolle, Hannalle ja Piinalle, Päiville, Pelulle ja Vendalle sekä Heidille, Fiukulle ja Awalle .