Toissapäivänä saatiin postitse virallista tietoa. Mocca Piccaraisen terveystutkimustulokset ja rekisteripaperit nimittäin saapuivat Kennelliitosta. Lonkat A ja kyynärät 0, JEEEEEEE!!!
Eilen olimme agitreeneissä. Monan kanssa tehtiin helppoa möllirataa. Eka rata oli tahmeaa menoa, toinen jo vähän vauhdikkaampi. Mona-rouvalla on nyt joku lukko, psyykkinen tai fyysinen. Rouva kun on niin kovin herkkä, että koiven kolahtaminen rimaan saattaa panna pasmat sekaisin joksikin aikaa. Itseluottamuksen kohotusta aitojen suhteen tarvittaisiin siis. Täytyy pyytää koirahierojamme Sari pistäytymään, jotta saadaan hiukan tsekattua lihaspuolta. Ja ehkä pitää taukoa tai tosiaan keskittyä koiratanssiin (freestyleen, niin kuin uudessa Koiramme-lehdessä hienosti mainittiin) ja nuuskutteluun sekä metsäralliin.
Moccakin pääsi juoksun loputtua harjoituksiin. Harjoituksen kohteena oli Hämeenlinnan kevään kisojen ykkösluokan rata. Nyt oli intoa niin, että oman vuoron odottaminen oli piippausta. Muuten jo malttaa kuunnella ohjausta aika hyvin. Ja joskus siis liiankin tarkasti, kun mä ohjaan minne sattuu. Niinpä saatiin suoritettua muutama este kerrallaan, ei siis edes puolta rataa. Menoa haittaa pääasiassa mun sössiminen :(... "Sun ohjaus on vähän sellasta kulmikasta..." Oho, aika hyvin näinkin pyöreeltä tädiltä ;). Ei vaan, se on ihan tosi, että oma ohjaus on se heikoin lenkki meidän menossa. Pitäis varmaan mennä jonnekin kurssille, jossa kiinnitetään huomiota ihan ohjaajan liikkumiseen ja kehonkieleen. Ehdotuksia? :)