"Siis ny om maailma sekasi. Se viimeaikoina pullistunu ja kovasti laiskistunuk kääpiö hävis jonneki eile. Akka lähti isommalla pirssillä sen kanssa ajelulle, eikä antanu mun lähtee mukaa. Kävi varmaam muiluttamassa sen jonneki rajan taa, kun palas aika äkäseen ilman kääpiöö.

Tänäpänä mun elo onki ollu ku ruusuilla tanssimista. Kukaa ei läähättäny viäressä. Sain olla ihan omissa oloissa. Välillä pötkötin tuvassa ja välillä vahtasin pihamaalla. Kukaa ei kinunnu multa lelua suusta. Aamusella pääsin sateiseem mettää ja ny iltapäivällä sen ison kivimörskän lua ja myäs uimaan. Vanaja oliki aika virkistävä. Sair rauhassa nuuskutella ilman narua pitkät pätkät. Mum mielestä se naru onki ihan turha, mää osaan kävellä ilmanki, mut akkaa täytyy vähä jeesata viälä. Sit siälä nurtsilla piti akan miäliks tehrä muutama temppu, onneks sillä oli palkkapussi mukana. Ja arvakkaa, iltapöperöllä sail lisukkeena roilerinnahkaa!

Huamaa kyllä kuka on tässä laumassa se torelline kuninkatar! Sanelel lisää, kunha on aihetta ja aikaa =D"

"Peeäs. Kukaa ei enää uskois että mää olen alumperi espanjooli, oikee senjoriitta. Kylä mää nii oon kotiutunu tänne Hämeen syrämmeen. Ja niinhä se o, me perrot ollaan torella sopeutuvaisia."