Taas on hurahtanut melkein pari viikkoa edellisestä päivityksestä . Pimeät ja sateiset marraskuun illat saavat mut ihan oikeasti miettimään, onko tässä koiraharrastuksessa mitään järkeä. Tai sitten pitäisi todella muuttaa vaikka Espanjaan tai jonnekin etelän maahan , jossa aurinko ("scorchio" mainiossa brittihuumorpläjäyssarjassa Fast Show) paistaa aina ja ikuisesti. Aamen.

Onneksi meillä on toi treenihalli . Joskus käynti hallilla on kuin Juicy Fruit-purukumi, tuo paistetta päivään ja vielä koko iltaankin. Joskus harvemmin se saa taas illan vieläkin harmaammaksi, jos se vaan on mahdollista. Pikku hiljaa musta alkaa kuitenkin tuntua, että treenit sujuvat hiukan sutjakkaammin, vaikka mä en tod ole yhtään aiempaa sutjakkaampi. Yhteistyö koiran kanssa alkaa löytyä. Ajoittain tehdään teknisesti vaativiakin treenejä, ja yleensä pikku hinkkauksien jälkeen ne onnistuvat. Kuten koutsimme optimistisesti lausui: "Sulla on on tossa ohjauksessa niinku melkein koko ajan sellasta pientä vikaa. Mutta ei hätää, mitään ei ole vielä menetetty. Kyllä me saadaan se korjattua..." Semmosta.

Eilen käytiin hallilla treenaamassa Päivi P:n ja sheltti Chiqin kanssa. Radalla oli 4 (neljät!) kepit ja aika hankalia lähestymisiä. Mocca osaa ne tosi hyvin. Samoin kontaktit on hyvällä mallilla, kiitos Kaisille tukiopetuksesta syyslomalla . Tänäänkin oli omat treenit, hallilla hiljaista, kun ihmiset röhkivät ja nartut juoksevat. Saatiin harjoitella 1,5 tuntia kolmeen pekkaan ja miettiä rauhassa rataa. Ihan tempaistiin ratapohjasta oma sovellus, joka ei sitten ollutkaan niin kovin vaikea.

Lenkilläkin ollaan käyty kaikesta pimeydestä ja sateesta huolimatta. Seurana ovat olleet tutut kaverit, perro Cola sekä portugeesit Tico ja Dana. Tänään hämärässä metsässä sain hävetä, kun tytöt menivät haukkumaan naapurin labbiksen ja tyttären. Olivat jostain kumman syystä pusikossa (väistäneet meitä?) ja olivat luonnollisesti kovin epäilyttäviä meidän espanjanverikoirien mielestä. Labbistyttö Roosi oli tosi kolee, käyttäytyi fiksusti ja näytti Moccalle, kuka täällä olikaan isompi. Hienosti puhuivat koiraa molemmat ja ymmärsivät toisiaan. Monan kanssa säilytettiin kunnioittava välimatka, Roosi kun oli hihnassa.

Viime viikonloppuna olimme muuten Helsingissä viettämässä aikuisten pikkujoulua kaveriporukalla. Alkuun nautimme virvokkeet täällä. Sitten syötiin upeasti (ja kalliisti) itämaista täällä. Loppuillasta kävimme katselemassa bilehirmuja täällä. Tuli ikävä olo, että kyllä mä olen jo vähän vanha sellaseen. Että tää ravintolatouhu on niinkuin nähty, ei oikein ole mitään, joka säväyttäisi... Mukavaa oli kuitenkin tavata ihania ystäviä .

Mocca on saanut nauttia erityishellittelystä, kun Sari on käynyt suunnilleen kerran viikossa hieromassa piccurouvan agilitylihaksia. Alkavat lihakset olla jo hyvässä kuosissa .

Viikonloppuna pitäisi parturoida perropoika Toope ja viettää naapureiden kanssa rapujuhla-pikkujoulu-hallituksenkokous-iltaa.

Mukavaa viikonloppua !

Ps. Semmosta .