Joopa joo. Tuntuu välillä niin hektiseltä tää elämä, ettei ehdi blogia päivittää .

Lauantaina kävin harjoittelemassa ylhäisessä yksinäisyydessä hallilla haltuunottoja. Itse asiassa sujuu aika hyvin. Mocca on kuitenkin niin pehmeä, että oppii ja muistaa tosi helposti. Muutamia kontakteja otettiin myös. Monakin pääsi putkittelemaan, vauhti on hurjaa tälläkin pitkäsäärellä . Iltapäivällä pääsimme Pian kanssa ihastelemaan portugeesipentuja Hannelen luo, kennel Pennydale. Tosi reippaita ja suloisia pieniä mustia . Ja paljon!

Pitkä päivä vietettiin sunnuntaina Hyvinkäällä erkkarissa. Monenlaisia perroja oli näytillä. Kiitos seurasta Pia ja Mona. Messariin sitten seuraavaksi?

Viime viikon maanantaina sitten jouduin ilmeisesti mielenhäiriöön ja menin jumppaan. Hiki tippui ja lihaksissa (Missä? Taisi olla vaan niissä lihaksenpaikoissa...) poltteli maitohappo. Reidet, pakarat ja vatsa olivat keskiviikkona kipeät. Hianoo, niikuin täällä Hämeessä sanotaan.

Tiistaina Sari kävi hieromassa Moccan. Sarin käynnin jälkeen päätin panna elämän risaiseksi ja käydä ostamassa rouva piccaraiselle Back On Track-loimen. Iltasella Mocca oli tyytyväisenä loimi päällä. Ehkä se on dopingia, niinkuin Ruotsin Kennelliitto arvelee, koska m rentoutuu ihan plötköksi loimen kanssa. Isimies Virtanen sai tulla torstaina muutaman päivän työmatkalta eikä piccarainen päätä nostanut BOT-höyryissään . Ajattelin ehkä hankkia myös BOT-makuualustan, että Monakin pääsee nauttimaan siitä.

Torstaina oli sitten myös agitreenit:

Piirros on taas vähän sinnepäin. Alku tehtiin työntämällä kakkosen taakse ja sitten kipikipi A:lle, heitto aidalle ja taas kipikipi putken aikana valssaamaan kepeille. Tätä en siis itse tajunnut, vaan juoksin putken päähän, jossa olin auttamatta jäljessä... Keppien jälkeen ehti taas valssata ennen kymppiä. Valssitkin on mulla vähän sinnepäin, juoksen ja käännytn sitten viime tingassa. Pitäisi kääntyä ajoissa ja edeta vaikka takaperin muutama askel. Pituuden ohi putken vasempaan päähän oli aika hankala kohta. Putkesta aidalle sijoitun aka kerralla aivan väärin ja väärään suuntaan eli naama putkeen päin. Piti ottaa vastaan jälleen vähän pakkovalssinomaisesti ja siitä sitten loppuun sujuikin. Santtu kommentoi, että haluaisi antaa kotiläksyjä mulle. Ensi kerralla sitten kuulemma, kun kyselin, että mitäs läksyksi. Mun ohjauksessa on melkein koko ajan jotain pientä vikaa , mutta mitään ei ole menetetty ja kaikki on korjattavissa . Mocca on innocas, cuuma piccu paccaus. Meteli vähenee, kun laitan rouvan odottamaan makuulle ohjeistusta. Rimat lentelevät välillä, mutta sekin on yleensä mun vika. Silloin otamme esteen uudestaan, sillä koutsin mukaan kontaktit ja kepitkin korjataan. Loogista? Joo.

Lauantaina olin koulutuksessa ihan työn puolesta. Päivä meni melkein siinä. Illalla vielä kävin talkoilemassa hallia halloween-koiratanssikisaa varten kuntoon. Sunnuntai meni kisoissa. Meidän ohjelma on ihan atomeina. Mä en jotenkin jaksa paneutua siihen, joten tää on nyt tilanne. Mona on aina yhtä innoissaan, kun pääsee tekemään jotain, oli kyse hanskan etsimisestä tai naksutempuista tai tokottelusta .

Tänäänkin eli maanantaina kävimme hallilla agitreenien merkeissä. Haltuunottoja, kepeillelähetyksiä. Näin samalla reissulla ihanan, mustan Inkerin, joka oli viikonloppuna saapunut seurakaverilleni Monalle kennel Nadadorista. Onnea vielä Mona!!

Tänään huomasin hämmästyksekseni metsälenkillä, että Moccalta on irronnut alhaalta etuhammas. Eikun lääkäriin näyttämään torstaina. Mitään havaintoa ei syystä ole...

Ai niin. Surullisiakin uutisia saimme. Moccan sulhanen, kunnioitettavaan ikään ehtinyt Ipe-herra, on nyt tuikkimassa tähtenä taivaalla. Hei hei, Ipe, hyvää matkaa!