Ihme juttu, kun ilmeisen suomalaiset aikuiset ihmiset ei ymmärrä aina suomea. Tänä aamuna pikkulenkillä ennen töihinlähtöä käpöteltiin Monan kanssa Riihipellontiellä. Vastaan tuli (suomalainen) ennenkin tavattu, ei sen kummemmin tuttu, nainen, 3 westietä hihnassa. Yleensä kulkee yhden kanssa, koira usein vapaana. Tuli joskus harjulla vastaan ja Mona ei tykännyt. Nyt ystävälliseen sävyyn kysyy "Mehän ollaan tavattu?" ja mä vastaan "Joo, mutta älä päästä." Koirat lähestyvät koko ajan oikealta meitä. Yhtä ystävälliseen sävyyn, vieläpä hymyillen jatkoin:"Älä päästä. Älä päästä. Älä päästä. ÄLÄ PÄÄSTÄ!" Vasta viimeinen kehotus sai naisen vetämään koiransa pois . Mona oli vasemmalla puolellani, kuljimme samalla eteenpäin väistäen terrierilaumaa.

Mä en päästä koiriani muutenkaan kenenkään luo, vaan yritän kulkea sivistyneesti ohi. Tutut koirat on asia erikseen, niiden kanssa voidaan seurustella sekä hihnassa että vapaana. Mutta kaverit on sitten tosiaan erikseen, kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla kaiffareita, kunhan käytöstavat ovat kunnossa .