Kiitos ratapiirroksesta Minnalle :).

Meille hankalin osuus taisi olla heti toi alku. Pienellä liikkeellä ja käännöksellä kolmoselle, sitten kipi kipi nelosen taakse. Vaihtoehtoina oli valssi ennen keppejä tai nenästä kiinni vaikka tehostaen vastakkaisella eli vasemmalla kädellä ja käännös kepeille. Kovin oli A tyrkyllä... Pöydälle jätin pikkuämmän luottavaisena, pitää muistaa toistaa käskyä sen vahvistamiseksi. 12 peruuttamalla/sivuttain, koiraa lähemmäs puomia vetäen oikealla kädellä, jolla myös kierrätys ja heitto yli. A:lla sitten ajatus katkesi (eikä suinkaan ihan ensimmäistä kertaa ) ja hölmönä palkkasin, kun m oli jo alhaalla, eikä enää kontaktilla. PRKL!!! Taas täytyy koittaa jauhaa noita kontakteja ja saada Moccaa itse hakemaan se pysähdyspaikka. Huolellinen vienti 14, ettei kurvaa oikealla liian aikaisin. Pieni suoristus muurille, kontaktilta joko valssi tai pieni veto putken oikeaan päähän. Persjättö ja loppukaarre vasemmalta puolelta. Ihan kiva, taas saatiin oppia ja kokeilla moneen kertaan vaikeampia kohtia. Piccis on paras , kun vaan akka saadaan vielä oppimaan. Ai niin, tätiryhmälle on juoksukoulua ehkä tulossa, jesh! Koirat kun osaavat juosta ihan itsestään, monessakin mielessä...

Viikonloppuna isimies viihtyi Vantaalla molemmat päivät, mitä ilmeisimmin jalkapallon parissa. Lauantaina jouduin(/pääsin?) Veetin kanssa  hiihtämään lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Pari kierrosta Ahveniston järven jäällä (huom. turvallisella tasaisella maalla) vei aikaa lähes kolme varttia ja sai reiden lähentäjät jumiin. Voitelu ei ollut 100% onnistunut, lipsui suksi. En voi sanoa mitenkään hurmioituneeni, vaikka toisenkin kerran voin hiihtää. Ehkä taas parin vuoden päästä . Saunassa piti kyllä illalla venytellä hartaasti, että olisi liikuntakykyinen seuraavana päivänä. Sunnuntaipäivä kului salibandyturnauksessa, jossa Veetin joukkue voitti upeasti kaikki pelinsä, hienoa !!!