Joululoma teki oikein hyvää, sekä lopen uupuneille ihmisille että koirille. Koirat saivat nauttia metsälenkeistä pakkasen salliessa ja naksuleikeistä sisällä, kun ulkona oli törkeän kylmä. Lunta on takapiha pullollaan, niin että koirat ovat tehneet polut pihan päästä päähän.

Hallilla tuli loman aikana vietettyä runsaasti aikaa. Moccan kanssa tehtiin monenlaisia juttuja, eteenlähetyksiä, kontakteja, kepeillä vedätystä, ohjaustekniikkaa, vauhtimunaa kontaktien kanssa ja hyppytekniikkaa. Viimeksimainitussa huomauttivat viisaat kanssatreenaajat, että Mocca ajautuu oikealle, vähän samaan tyyliin kuin noin vuosi sitten. Fyssarimme Riinan kanssa tuli sitten puhetta tästä ja uutta ajatusta ongelman synnystäkin Riina väläytteli: Koira on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen (ihan niin kuin meillä ihmisilläkin) ja lihansyöjä. Koiraeläimen luonnonmukainen ravinto ei juurikaan sisällä viljoja, joita nykyisin monissa koiranruuissa kuitenkin on. Viljapitoinen ruokavalio saattaa aiheuttaa koiran sisäelimiin erilaisia ongelmia, jotka saattavat kostautua ensimmäiseksi kuona-aineita suodattavalle oikealle munuaiselle. Munuaisen reagoiminen saa taas aikaan sen, että koiran lantio kääntyy eteenpäin ja tämä puolestaan aiheuttaa lihaksiin jumeja. Voi olla, että on henkimaailman juttuja, mutta tuosta fyssarikäynnistä lähtien Mocca on syönyt viljatonta ruokaa. Katsotaan uusiiko vaiva. Moccan oikealle kiertymisen syytähän ei kukaan osaa arvata. Se voi olla joku vanha trauma (Monan kanssa törmäysleikkejä? agikohellusta?), pennutuksen seurauksia tai sitten juuri ruokavalion syytä. Harmittaa, kun en heti pennutuksen jälkeen vienyt Moccaa fyssarille, vaan vasta puolen vuoden päästä. Ensi kerralla (jos sellaista tulee) olen viisaampi.

Kisoissakin ollaan käyty. Ennen joulua oltiin Hyvinkäällä pari hyllyä napsimassa.

Eka rata hyllytettiin keppien jälkeen. Ihan väärä ohjausvalinta putkeen viennille eli valssi ja vielä käden heilautus sai Moccan sinkoamaan edessä olevalle aidalla. Se on kumma, kun sillä samalla sekunnilla, kun tekee sen virhee, sen tajuaa, mutta ei kuitenkaan etukäteen .

Toka rata kosahti siihen, että jäin turhaan odottelemaan A:n jälkeen, ja sen seurauksena oli se, että jäin jälkene putkella tosi pahasti, Mocca vilkaisi vasemmalle takana hölkkäävää akkaa ja hyppäsi renkaan sivusta. Ja taas oli plasmat ihan sekaisin ohjaajalla .Pars

Mieli oli (näidenkin kisojen jälkeen) aika maassa. Koko syksy oli töissä äärimmäisen raskas ja se näkyi kai sitten jo rakkaassa harrastuksessakin. Eikä se loppumaton hyllyputki juuri helpottanut asiaa.

Reenit jatkuivat kuitenkin. Miljan tammitreeneissä sain jotenkin hyvän fiiliksen. Hyvinkäällä 19.1. sitten saatiin jonkinlaisia onnistumisen kokemuksia pitkästä aikaa. Mocca oli sairaan nopee , hyppyradalla etenemä 5,11 m/sek. Tosin pari rimaa tuli alas, joten ei kummempaa tulosta, mutta loistofiilis joka tapauksessa. Agiradalla tehtiin hienoa nollaa, kunnes riemuitsin, kun sain piccaraisen käännettyä vielä viimeisellekin esteell ja kiljaisin kädet ylhäällä. Viimeinen rima alas. Muistan kai tämänkin sitten seuraavilla kerroilla . Parasta oli kuitenkin sen yhteisen meiningin löytyminen, lämmitti ihan mielettömästi. Ihana Mocca .

Eilen kävimme epiksissä Lempäälässä Monan, Inkerin ja matalien kanssa. Mocca oli kisamedien 2., yksi rima alas (ja taas ihan ohjaajan moka, tosin koirakin ehkä voisi kestää häiriötä vähän enemmän...). Espves Pirre voitti ainoalla puhtaalla radalla.

Nyt on sellainen olo, että meillä on ainakin teoreettiset mahdollisuudet saada kakkosissakin jotain tuloksia.

Entäs Iso Musta? Monasta tuli jälleen mummo! Nadador-kenneliin syntyi 15.1. viisi mustaa palleroista . Mummo ulkoilee reippaana edelleen, toisinaan on hiukan kankea olo. Mieltä piristää, kun pääsee mukaan hallille ja ehkä lihapullan kanssa "tokottelemaan" tai jopa "rallittelemaan". Lelun kanssa on myös mukavaa irrotella . Kohta on muuten mummolla 9 vuotta mittarissa.

Kevättä kohti siis valoisammalla mielellä!