Kesä meni lomaillessa, mitään ihmeitä ei saatu aikaan.

Treeniä on ollut kohtuullisesti, lepoakin sopivasti. Kesäkuussa olimme Niinu-Liina Linnan iltakoulutuksessa ja Elina Jänesniemen koulutusviikonlopussa. Elinan koulutuksessa oli teemana kepit ja kontaktit ja Moccahan kepitteli anturansa puhki Hitti-areenalla . Onneksi aika nopsaan iho palautui. Ihan huippua joka tapauksessa päästä näiden huippujen koulutuksiin! Ne on niin pro .

Agilityn SM-kisoissa edustimme JANKK:a joukkueessa. Tehtiin oikein hienoa rataa kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka. Sain sitten käännettyä Moccan sen oikean putken pään ohi sinne väärään. Muuten mukava reissu ja kokemus, ehkä seuraavan kerran olen viisaampi ja kokeneempi. Sunnuntaina ajelin vielä katsomaan kisoja, kun melko lähellä olivat.

Juhannuksesta alkoi loma . Jussia vietimme Jämsässä perinteisin menoin. Seuraavana viikonloppuna otimme suunnaksi Varsinais-Suomen, Kaarinan ja Kustavin. Kaarinassa pääsimme mukaan Nadador-kennelpäiville agin ja virekoulutuksen merkeissä. Mocca oli helppo leikitettävä ja hyviä ohjeita saimmekin Teivaisen Elinalta vireen hallinnasta saalisleikin keinoin. Siitä jatkoimme Kustaviin vaarin ja Ailan "mökille", joka on kyllä lomaparatiisi Suomen mittakaavassa.

Veeti Einari lähti seuraavaksi viikoksi ilman isiä ja äitiä Prahaan salibandyturnaukseen. RuRu Gold -99 toi pojan kotiin voitettuaan turnauksen lähestulkoon näytöstyyliin. Hienoa pojat!!! Tällä välin äityli ja isukki pistäytyivät pikavisiitillä Tallinnassa ja pelasivat golfia ja harrastivat agilitya mm. Agirodussa. Agirotu oli mukava tapahtuma illanviettoineen, eikä vähiten hyvän seuran ansiosta , vaikkei tuloksilla ollut retostelemista silloinkaan. HYLlyjä ja kai yksi 5 ja 10.

Mocca käväisi luonnetestissä omalla kentällä saaden moccamaisen arvion ja 95 pistettä. Tulos ei erityisemmin ihmetyttänyt, ainoastaan taisteluhalua olisin kuvitellut olevan enemmän. Näin tällä kertaa kuitenkin.

Riinan luona ehdimme käydä seuraavalla viikolla ja pääsimme Vuorelan Lotan koulutukseen nimpparisunnuntaina. Lotta oli tosi jees kouluttaja, suosittelen Lottaa(kin) . Juvalla pistäydyimme seuraavalla viikolla. Yhtään punkkia ei tarttunut matkaan eikä myöskään ongenkoukkua Virtasen takalistoon, kuten viime vuonna. Säästyimme siis yölliseltä taksiajelulta Mikkelin ensiapuun . Omissa kisoissa 30.-31.7. en kisannut, oli hiukan motivaatio hukassa, kun Agirodussa ei mikään onnistunut. Olin vaan hommissa ja sainkin viikonloppuvieraiksi Katjan, Lotan ja Tommin .

Elokuussa alkoi työt. Rapujuhlia ja muitakin kekkereitä on juhlittu. Lisäksi olen saanut seurata PM-agia Liedossa, Janitan (ja joidenkin muidenkin) radat olivat jälleen ihokarvat pystyyn nostattavia. Huippua!!

Syyskuussa tiedossa treeniä (Suoknuutin Jaakko ja Rannikon Timo näillä näkymin) ja vähän kisaakin. Ja Virtasen pikkuveljen eli Eppu-sedän 40-vuotisjuhlat . Lokakuun isoin juttu on matka Ranskaan agilityn MM-kisoja seuraamaan. Näitä ja syyslomaa odotellessa .

Tytöt vielä näyttävät miten peltolenkin lopuksi häivytään pölypilveen.

PS. Jestas, ihan meinasi unohtua! Mocca tykitteli nollavoittoon Tampereella ja sai ekan SERT-A:n .

On se <3. Kiitos Monalle ja Sannalle tsempityksestä ja kuvauksesta!

Ihminen voi sitten olla saamaton. Kuten tämän blogin kanssa. Päätinkin siirtyä kvartaaliblogitukseen eli pitää vastedes tavoitteena blogin päivittämistä neljännesvuosittain. Jospa siinä edes onnistuisin.

Kevät oli työrintamalla normihektinen. Harrastuspuolella samaan tyyliin, Mocca kisasi kakkosissa  Hyvinkäällä, Liedossa, Kaisin kanssa Lempäälässä, Riihimäellä ja omissa kisoissa pääsiäisenä vaihtelevin tuloksin. Omissa kisoissa saatiin toinen luvanolla ja kolmas luvanolla I-HAH:n äitienpäiväviikonlopun kisoissa. Näin ollen Mocca kisaa jatkossa medi3-luokassa. Saman tien aloitimme kolmoskisat parilla HYL-tuloksella toukokuun puolivälissä kromfohrländerien kisoissa omalla kentällä. Mocca oli ihan super, pari "pientä" mokaa ohjauksessa ja niistä sitten tulos tuollainen. Mutta ihan jees-meininki . Jatkoimme Parolan kisoissa, tällä kertaa pari kymppirataa (toisella kaksi rimaa, toisella kaksi PUTKEN ohiohjausta ) ja vain (!!!) yksi HYL. Helatorstaina taas omat kisat, hyvä HYL ja kohtalainen 10vp, kiepahdus aidalla ja keppivirhe.

Kuva: Ulla Virtanen :)

Näistä onkin hyvä jatkaa kertaamalla kevään treenihistoriaa. Helmikuusta alkaen harjoittelimme Mona L:n maanantairyhmässä. 19.-20.2. olin Tommy Wirenin koulutuksen kakkososaa kuuntelemassa. Nyt pääsimme tositoimiin naksutushommissa, rohkeimmilla omat koirat mukana . Mulla siis ei. Aiheena koulutuksen suunnittelu ja toteutus Tommyn tavalla. Paljon pohdittavaa koiran kouluttamisesta operantein menetelmin. Ennen hiihtolomaa kävimme Hyvinkään hallissa harjoittelemassa kolmen kovan ämmän eli Miisan, Manun ja Moccan jengillä, joka sai todellisen vahvistuksen Ämmästä ja Ännästä eli Miiasta ja Natsosta. Kiitos treenikavereille . Juoksuaika maaliskuun alkupuolella rajoitti hieman reenaamista. Tarun järjestämään Janitan vesikoiraviikonloppuun onneksi pääsimme pöksyagittelemaan. Mahtavaa! Upeeta!  Riinan luonakin Mocca kävi juoksun aikana. Riina totesi koiran viljattoman ruokavalion sopivan Moccalle, joten sillä jatketaan. Huhtikuun alussa treenasimme myös Miljan johdolla ja vietimme JANKK:n koutsien iltaa Jussin ja Sarin luona Tervakoskella, hauskaa oli, on meillä hyvää ryhmää . Seuraavana aamuna sitten könysimme Mona L:n tsemppaamana Lempäälään epiksiin harjoittelemaan kisakäytöstä. Huhtikuun toisena perjantaina kävimme jälleen Hyvinkäällä, teimme lähinnä hyppytekniikkatreeniä, joka sujuikin hyvin. Kuun puolessa välissä suuntasimme taas Turkuun, tällä kertaa Jaakon oppiin. Viikonloppu oli antoisa, jälleen kerran. Kiitos Mona L:lle järjestelyistä! Seuraava Milja-agikerta olikin vappuna. Sehän sopi hyvin, mitäs sitä muuta vapun päivänä tekisi? Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna olimme Caraydan-leirillä Västankvarnissa. Timo Rannikko koulutti agilitya ja pääsimme radan melkein loppuun asti. Olikohan Timo helpottanut rataa muistaen mun viime vuotiset sössimiset? Monakin pääsi illalla verestämään koiratanssimuistoja ja oli ihan liekeissä. Meinas syödä mun sormet nakkihimossaan . Mut painostettiin tekemään KÄSITÖITÄ ja voin kertoa: en nauttinut. Eikä tainnut Jadekaan nauttia . Tulipahan kokeiltua .

Kuva: Ulla Virtanen :)

Kesäkauden suunnitelmista sen verran, että tänä perjantaina menemme Niinun koulutukseen ja la-su Turkuun Elina Jänesniemen keppi- ja kontaktikoulutukseen. Ainakin seuraavalla koiralla pitäisi nää olla sit kunnossa . Meidät painostettiin myös JANKK:n SM-joukkueeseen, kun ei ollut paljoa vaihtoehtoja. Häpäisyä kerrakseen . Parhaamme yritetään jne. Agirotuunkin mennään. Muita suunitelmia ei sitten olekaan lyöty lukkoon. Loma alkaa jussista, joten sitä odotellessa ... Tytöt nauttivat kesästä uiden, lenkkeillen ja köllötellen omalla pihalla joka tapauksessa.

Niin rakas ekaperro Mona 7.2.2011 9 vuotta

"En juhli merkkipäivääni... paitsi pienellä herkuttelulla.

Ensi vuonna sitten isommat kemut! "

Ps. Moccan kanssa ollaan kisailtu Liedossa ja Purinalla. Tuloksina 10vp, hyl ja 5vp/3. ja 10vp, hyl ja 0vp/1. LUVA .

Ps2. Tytöt viettävät sunnuntai-iltapäivää

Terhi haastoi minut kertomaan, mistä koirani on saanut nimensä. Ajattelin lähestyä aihetta vähän laajemmin ja kertoa, miten yksinkertaisesti kaikkien lemmikkieni nimet ovat löytyneet.

Ihan ensimmäinen oma koirani oli terveytensä kannalta varsin huono-onninen labradorinnoutajanarttu Tsarodej No No Never, jonka kanssa olen todistetusti harrastellut ihan vähän tokoa. Pentu tuli meille (Virtasen ja minun huusholliini Kannelmäen HOAS-taloon) Doran nimipäivänä, ja siitä sitten virallista nimeä vääntämällä tuli Noora. Noora eli reilu 10 vuoden ikään huonojen lonkkiensa kanssa. Lopulta takapää meni niin huonoon kuntoon, ettei rappujen kulkeminen onnistunut . Noora oli melko kovapäinen, superahne ja todellinen rautahermo .

Nooran ollessa reilu vuoden vanha kummastelimme alakerran bulgaarinaapurissa asustelevaa pienenpientä, vaaleaa, karvaista otusta, joka räksytti rappukäytävässä mummon ollessa siivousparvekkeella mahorkalla. Yhtenä päivänä talon ilmoitustaululle oli ilmaantunut lappu, jossa tätä pientä otusta kaupiteltiin. No, eikun kysymään. Daysy tuli meille saman tien ihan Virtasen yllätykseksi. Kirpun nimi oli komiasti Daysy, kaukaa Bulgariasta Vaalimaan kautta Suomeen tullut lähestulkoon rotukoira . Daysyn oli Suomeen tuonut tuliaisiksi poikansa perheelle alakerran mahorkkamummo. Pojalla oli suomalainen vaimo ja pari pienokaista, ja jonkin ajan päästä he huomasivat, etteivät oikeastaan halunneet koko koiraa pitää. Daysy oli varsin hurmaava otus. Pitkä, laineikas vehnänvärinen turkki, melkoinen alapurenta, pitkähkö runko. Kovasti muistutti esim. bichon havanese-rotuisia koiria. Elopainoa oli muistaakseni 5-6 kg, joten labbisnartun kanssa olivat hauska pari, joista useampikin valopää kysyi, että ovatko nuo emo ja pentu. No, olivathan ne saman väriset . Daysy oli seurakoira parhaasta päästä. Puolivuotiaana eli melko pian meille tulonsa jälkeen Daysy meinasi joutua manan maille. Kaverini Heli oli käymässä meillä varsin massiivisen, mutta aivan ystävällisen urosrottiksensa Elmerin kanssa. Pöydän alla tapahtui traaginen törmäys, jossa Elmerin hampaat osuivat Daysyä kalloon. Seuraksena hetken tärinän ja tajunnanmenetyksen jälkeen Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla diagnosoitu kallonmurtuma ja aivotärähdys. Hoitona oli viikon koppilepo eläinsairaalassa. Daysyn pikku päästä otettiin varmaan satoja röntgenkuvia, tilaisuushan oli melko ainutlaatuinen eläinlääkäriopiskelijoille. Daysy eli suunnilleen yhtä pitkän elämän kuin elämänkumppaninsa Noora.

Nooran ja Daysyn kanssa meillä oli jonkin aikaa pari kania. Musta poika, nimeltään proosallisesti Kani, sekä valkoinen tyttö, nimeltään silmiensä värin mukaan Ruusu. Nimistä saattaa löytää jotain viitteitä sen ajan suosikkibändiin. Noora tuli oikein hyvin juttuun kanien kanssa, koska kanien häkissä oli usein jotakin labbiksellekin kelpaavaa naposteltavaa. Daysy taas oli hiukan heikoista oloista tulevana bulgaarikaunottarena sitä mieltä, että kanit on luotu vatsantäytteeksi. Daysy siis yritti metsästää kaneja ihan tosissaan. Kanit löysivätkin melko pian hyvän, uuden kodin maaseudun rauhasta.

Noorasta ja Daysystä luovuttuani ja kärvisteltyäni neljä vuotta ilman koiraa, oli aika kypsä koiran hankinnalle. Olimme muuttaneet Hämeenlinnaan, meillä oli oma piha ja loistavat ulkoilumaastot ihan vieressä. Työkaverin luona tutustuin espanjanvesikoiriin ja aloitin lobbauksen kotona. Virtanen oli sitä mieltä, että mitään pentua ei oteta, joten etsin aikuista koiraa. Reilu vuoden haaveilun jälkeen löytyi espanjatar Tila de la Petaca, Mona . Monan alkuperäisestä kutsumanimestä ei ole ihan täyttä varmuutta. Monan meille luovuttanut Taru, kennel Nadador, on joskus kertonut, että nimi on saattanut olla myös Nora . Ensimmäinen tieto oli kuitenkin se, että nimi on Mona, ja niin se sitten oli. Ekaperro Mona on ollut ihana koira, ja meidän perheen koirien Einstein. Veetille Mona on erityisen tärkeä, uusi sänkykin valittiin sillä perusteella, että Mona mahtuu sänkyyn .

Mona sai kaveriksi melkein 5-vuotissynttärikseen Tarun avustuksella pienen ruskean Caraydan Boomerangin. Nimeksi sain muistaakseni valita Burberryn tai Boomerangin. Pentue oli Caraydan B-brändipentue, ja ajattelin, että Boomerangissa on ehkä vähemmän leimaa siltä kantilta. No, pennun nimeksi oli päätetty Mocca jo paljon aiemmin, joten Mocca siitä tuli. Turkin värin haalettua iän myötä nimenä voisi olla vaikkapa Latte, mutta Mocca mikä Mocca. Ja onneksi Boomerang, joka lähtee, mutta tulee taatusti takaisin .

Melko mielikuvituksettomia nimiä, huomaan. Seuraavan koiran nimiä on jo pohdittu, ja mahtavan hyviä vaihtoehtoja on useita. Saas nähdä, miten käy .

Nimihaaste lähtee Marialle ja Toukolle, Hannalle ja Piinalle, Päiville, Pelulle ja Vendalle sekä Heidille, Fiukulle ja Awalle .